Pitkästä aikaa ohjattua tokoa!

Ilmoitin Mörkön P-K Nuuskujen kahdeksan kerran mittaiselle tokokurssille, ihan vain sen takia, että häiriötreeni on aina tervetulletta ja on kiva puuhata Mörkön kanssa kahdestaan. Pentu kun kinuaa kotona meidän molempien huomiota ahkerasti. ja on vaikea sulkeutua yhteen huoneeseen treenaamaan. Topikin mollottaa pahalla silmällä, jos nakkipussi katoaa suljettujen ovien taakse. Josko saisi myös sen sysäyksen kokeeseenkin kurssilta..

Teoria pidettiin sunnuntaina ja tänään oli ensimmäinen käytännön kerta. Teemana olivat luoksetulo sekä kontakti. Kurssi pidetään Silvosen maneesilla Iiksenvaarassa, jossa pari viikkoa sitten ollut rallytokokin järjestettiin. Rallyssa Mörkö toimi hienosti, joten paikkaa ei tarvinnut jännittää; ainakin sen Mörkö handlaa. Varustauduin kuitenkin mittavalla palkkakavalkaadilla, joka sisälsi kaikkea mahdollista juustosta ja broileripyöryköistä köysileluun ja narupalloon. Loppupalkaksi varasin myös iltaruuan eli raakaa jauhelihaa rasiaan.

Alkuun otettiin luoksepäästävyys rivissä. Ensin Mörkö meni vastaan häntä heiluen, sitten pakitti jalkojeni taakse korvat takana ja peräsin alhaalla. Antoi kuitenkin koskea itseensä ja hampaatkin olisi varmasti saanut katsoa, jos olisi jämäkästi ne kurkannut. Jännitän itse aina luoksepäästävyyttä kauheasti - pelkään, että koira napsaisee vaikkei olekaan kuuna päivänä sitä tehnyt. Olen vain vainoharhainen ja jännitys siirtyy varmasti koiraankin. Luultavasti Mörkö tekee seuraavalla kerralla mallikkaan luoksepäästävyyden, kun nyt muistaa jutun jujun.

Sitten siirryttiin kontaktiharkkoihin: nami polvelle ja katsekontaktilla lupa, ympäri maneesia kuljeskelua ja katseesta palkka ja niin edelleen. Loppuaika taidettiinkin sitten käyttää luoksetulotreeneihin, joita oli paljon erilaisia. Oli paikan, vauhdin ja odottamisen hiontaa erilaisilla häiriöillä höystettynä. Mörkö teki suurimman osan treeneistä ilman remmiä eikä haikaillut muihin juttuihin lainkaan, vaan huomio pysyi koko ajan tekemisessä. Yhdessä harjoituksessa palkkasin lelulla ja lopussa annettiin vielä tehtäväksi harjoitella erityisesti lelupalkkausta. Mörkö yllätti iloisesti: sain palkata sitä kolmesti lelulla, ilman innon ja mielenkiinnon hiipumista. Lelu sai yhtä hurjaa kyytiä joka kerta. Hieno Mörkö! Vuosi sitten ei olisi vielä onnistunut alkuunkaan. Olemme oppineet leikkimään yhdessä, ja se on mahtava juttu.

Mörkö oli koko ajan hirmu kuuliainen; ei rähjännyt kenellekään, ei hökeltänyt, haistellut tai karkaillut. Oli kaikin puolin tosi kiltti poika. Silti jäi jostain syystä vähän paha maku, enkä oikein itsekään tiedä miksi. En ehkä suostu näkemään sitä valtavaa kehitystä, joka Mörkössä on tapahtunut, vaan märehdin esimerkiksi luoksepäästävyyttä tai ikuisuusprojektia seuraamista. Yhteistyön parantuminen on vain epäkonkreettinen asia, jota on vaikea seurata. Asennemuutos paikallaan siis, koirassa ei ole mitään vikaa :)