Hurautimme heti aamusta Pyhäselkään tolleriagilityyn. Mukana menossa oli tällä kertaa kuusi tolleria: Rapsu, Nuusku, Nilla, uusi tuttavuus Kassu, Siiri ja Topi, sekä mustat lampaat Sissi-flatti ja Mörkö. Heidi oli kehitellyt kivan radanpätkän, jossa oli teemana keppikulmat. Hyvää treeniä siis meille Mörkön kanssa :)
Tuli taas huomattua Mörkön keskittymiskyvyn hataruus vieraaseen paikkaan mentäessä. Tänäänkin meininki oli tuttua tavallista: kivoja ihmisiä! ihania hajuja! mm, pullaa! TYTTÖKOIRA! Ja tyttökoiran kohdalla kamelinselkä katkesi ja se oli menoa se, eikun hallista ulos ja piirittämään Casanovan hajuetäisyydelle pahaonnisesti sattunutta Nillaa. Päästiinhän me sitten lukuisien lähtöyritysten kautta ("En oo salettiin ikinä hypänny! En voinu tietää ettei tästä kuulu kipittää ali!") kunnolla käyntiin ja itse radalle. Mörkö teki ihan nätisti, aika hidasta ja pikkuisen epävarmaa menoa oli ja hyppypyörityksen jälkeisellä muurilla vauhti oli jo niin nollassa, että siinä tuli kertakaikkinen jumi. Medimuuria ei ollakaan aikoihin tehty, joten ihan hyvä että sekin tuli kokeiltua, jos Mörkö satutaankin mittaamaan ensi viikon kisoissa mediksi. Muutaman kerran radan mentyämme Mörkön epävarmuus kaikkosi ja korvat palautuivat normaaliasentoon ja häntä nousi pystiskippuralle huiskimaan. Kuulokin palasi ja koira oli niin kuuliainen ettei paremmasta väliä.
Topi suoritti radan suvereenisti ohjaajan kämmeistä huolimatta. Takaaleikkausta kepeille pitää treenailla enemmän, koska koira on nyt hiukan epävarma tekeekö se oikein vai ei. Ohjaajalle voisivat olla pitävämmät kengät paikallaan, sillä pystyssä pysyminen tuntui tuottavan ongelmia: hallin hiekkapohjan laatu tuli testattua ihan lähietäisyydeltä... :)
Kiitos Heidille neuvoista ja Pialle muonituksesta, kivaa oli!
Tässä vielä piristysruiske á la Topi pimeyden keskelle:
Ja taas herää kysymys mahtaako koiralla olla kaikki reilassa korvien välissä?
Tuli taas huomattua Mörkön keskittymiskyvyn hataruus vieraaseen paikkaan mentäessä. Tänäänkin meininki oli tuttua tavallista: kivoja ihmisiä! ihania hajuja! mm, pullaa! TYTTÖKOIRA! Ja tyttökoiran kohdalla kamelinselkä katkesi ja se oli menoa se, eikun hallista ulos ja piirittämään Casanovan hajuetäisyydelle pahaonnisesti sattunutta Nillaa. Päästiinhän me sitten lukuisien lähtöyritysten kautta ("En oo salettiin ikinä hypänny! En voinu tietää ettei tästä kuulu kipittää ali!") kunnolla käyntiin ja itse radalle. Mörkö teki ihan nätisti, aika hidasta ja pikkuisen epävarmaa menoa oli ja hyppypyörityksen jälkeisellä muurilla vauhti oli jo niin nollassa, että siinä tuli kertakaikkinen jumi. Medimuuria ei ollakaan aikoihin tehty, joten ihan hyvä että sekin tuli kokeiltua, jos Mörkö satutaankin mittaamaan ensi viikon kisoissa mediksi. Muutaman kerran radan mentyämme Mörkön epävarmuus kaikkosi ja korvat palautuivat normaaliasentoon ja häntä nousi pystiskippuralle huiskimaan. Kuulokin palasi ja koira oli niin kuuliainen ettei paremmasta väliä.
Topi suoritti radan suvereenisti ohjaajan kämmeistä huolimatta. Takaaleikkausta kepeille pitää treenailla enemmän, koska koira on nyt hiukan epävarma tekeekö se oikein vai ei. Ohjaajalle voisivat olla pitävämmät kengät paikallaan, sillä pystyssä pysyminen tuntui tuottavan ongelmia: hallin hiekkapohjan laatu tuli testattua ihan lähietäisyydeltä... :)
Kiitos Heidille neuvoista ja Pialle muonituksesta, kivaa oli!
Tässä vielä piristysruiske á la Topi pimeyden keskelle:
Ja taas herää kysymys mahtaako koiralla olla kaikki reilassa korvien välissä?
Kommentit