Muutaman päivän hoitolassa oleillut Casse oli luonnollisesti varsinainen virtasähikäinen. Vieraassa autossa matkustaminen sujui kuitenkin varsin mallikkaasti, Casse matkasi takakontissa häkissä ja Topi oli etupenkin jalkatilassa. Mörkö jäi kokonaan kotiin, sillä kun on silmä pitkästä aikaa hieman kipeä. Perjantaina se aristeli sitä jo hieman ja eilen illalla mökkiriekkumisen jäljiltä ei kärsinyt pitää enää auki. Silmä oli myös ihan ärtynyt, mutta mitenkään erityisesti se ei vuotanut. Tänään se on ollut jo parempi ja M pitää sitä jo miltei normaalisti auki, eli todennäköisesti siihen oli vain tökännyt jokin risu ikävästi.

Olin valinnut meille treeniksi harjoituksen, jossa tulisi mahdollisimman monia juttuja harjoiteltua. Oli niin hyppypyöritystä, vääriä putken päitä kuin puomille vauhtisuoraakin. Cassen rimat olivat lattianrajassa sen kipeän tassun vuoksi - koirakaveri oli tehnyt yllätysiskun Casse-parkaa päin ja etuosa oli venähtänyt ikävästi. Minulle tämä tiesi lisähommia, Casse kun pikkumaksina viilettää huomattavasti nopeammin matalien rimojen ylitse kuin korkeiden maksihyppyjen, mikä taas merkitsi sitä että myös minun oli viiletettävä nopeammin ;) Myös A-este oli tassuvaivan takia pannassa.

Ensimmäisellä kerralla olin itse melkoisen hukassa tuulennopean ja ohjausherkän Cassen kanssa, mutta hiljalleen mieleen muistui että Casse on vähän erilainen kaveri kuin Mörkö the tahmatassu. Oli kyllä taas niin tervetulletta ohjata koiraa, joka osaa tehdä töitä itsenäisesti ja jonka kanssa pelkällä kropan kääntämisellä pystyy tekemään ihmeitä. Kääntöpuolena on taas sitten luonnollisesti se, että Casse antaa ohjausvirheitä paljon vähemmän anteeksi kuin Mörkö. Vaan onpahan minullakin vähän enemmän tehtävää radalla :) Lopulta löysimme yhteisen sävelen ja homma alkoi sujua. Kaarrokset saimme puolentoistatunnin aikana selvästi pienenemään ja puomin ylösmenokin alkoi sujua sievästi. Teknisesti Casse on kyllä hirmu taitava jätkä ja esimerkiksi puomin alasmenot olivat tänään ihan erityisen hienoja. Keppien kanssa tosin saimme vääntää ja kääntää vähän enemmänkin ennen kuin oikea keppiväli löytyi avokulmasta, takaaleikkaukset ja suljetut kulmat sen sijaan onnistuivat loistavasti.

Agitreenin jälkeen suuntasimme vielä katsomaan kuinka yhteistyö sujuu isommassa häiriössä. Nokka kohti tokotreenejä siis! Meitä oli aika pieni porukka, Milo-cavalier, seitsemänkuinen shelttineiti ja Casse, mikä ehkä olikin ihan hyvä aloitus. Casse käyttäytyi taas täysin moitteettomasti eikä ollut toisista koirista mainittavastikaan kiinnostunut. Kävelimme vielä keskustan läpi tokokokeen tuulia haistelemaan, ja Casse käyttäytyi taas hirmuisen hienosti. Puolivuotiaan Vappu-lyhkäripyrrin kanssa vaihdettiin myös kuulumisia ja kaksi Ranskan asukkia ymmärsivät toisiaan vallan mainiosti. Kovin paljoa samaa näköä koirissa ei kyllä ollut - toinen musta, toinen fawn, toinen narttu, toinen uros, toinen lyhkäri, toinen pitkäkarvainen... Eleissä sen sijaan pystyi näkemään yhteneväisiä piirteitä.

Kaiken kaikkiaan yhteistyö Cassen kanssa sujui paremmin kuin olisin ikinä osannut odottaakaan. Koira käyttäytyi koko päivän niin hyvin kuin vaan voi käyttäytyä ja näytti myös nauttivan paljon, kun pääsi tekemään. Oli myös varsin ihmeellistä treenata sekä agia että tokoa samana päivänä - Mörkön fyysiset rajat kun tulevat vastaan jo agitreenin puolivälissä. Urheasti Casse kesti myös myrskyn merkit, sateen ja tuulen, eivätkä ne vaikuttaneet sen tekemiseen oikeastaan lainkaan. Vielä paluumatkalla hoitolaan Casse näytti ihan yhtä virkeältä kuin aamullakin ja vain märkä ja hiekkainen turkki kertoi, että hommiakin oli tehty. Casse vakiinnutti tänään lopullisesti paikkansa ihanimpien koirien top kolmosessa, varmaankin osaltaan sen takia, että siinä on hyvin paljon samaa kuin Topissa. Molemmilla on melko samanlainen, vähän synkempi tausta eikä kummastakaan uskoisi millaisia ne ovat nuorempana olleet. Casse on myös yhtä pehmeä kuin Topi ja käyttäytyi esimerkiksi lepattavan pressun kohdatessaan tismalleen samalla tavalla kuin Topi. Samalla molemmat ovat myös yhtä kuuliaisia ja työintoisia.

Joku nimeltä mainitsematon on tainnut löytää Sen Oikean Rodun... vaan mistäköhän tuollaisia pyllereitä löytäisi lisää... :)