Tänään pääsimme tutustumaan uuteen lajiin, rally-tokoon, joka oli ennestään tuntematon niin meille kaksijalkaisille kuin koirillekin. Emme etukäteen tienneet lajista muuta kuin sen, että se on yhdistelmä agilityä ja tokoa, joten saattoi vain arvailla päivän ohjelmaa. Pian paljastui, että rallyradalla on erilaisia pisteitä, joissa on tehtäviä, esimerkkinä täyskäännös tai pujottelu. Alokasluokassa koira on kaiken aikaa hihnassa ja ohjaaja saa käyttää ääntä ja elekieltä niin paljon kuin haluaa (ja kehtaa ;)). Hihnan pitää kuitenkin olla koko ajan löysällä, eli sillä ei pakotteita saa antaa. Koiran tulisi pysyä koko ajan ohjaajan vasemmalla puolella kontaktissa, mutta esimerkiksi niin tiivistä seuraamisen ei tarvitse olla kuin tokossa.


Päivän ensimmäisessä treenissä käytiin läpi melkoinen liuta alokasluokan liikkeitä, joita on yhteensä 31. Liikkeet olivat kuitenkin aika yksinkertaisia ja koiralle helppoja, ja eniten päänvaivaa tuntui aiheuttavan ohjaajille oikean ja vasemman erottaminen. Illemmalla olleen toisen harjoituksen sisältö oli melko sama, mutta nyt radat olivat jo monimutkaisempia ja tehtävätkin vaativat hiukan enemmän aivotyötä, ohjaajalta siis. Koiranhan nyt ei tarvinnut paljon muuta tehdä kuin kipittää nätisti vierellä ja välillä istahtaa tai käydä hetkeksi makaamaan.

Laji osoittautui ihan mukavan rennoksi yhteiseksi puuhasteluksi koiran kanssa, mutta aivan hurmioon se ei saanut. Tehtävät tuntuivat olevan koiralle hiukan tylsiä, suurimmat ahaa-elämykset tapahtuivat nimittäin ohjaajan pääkopassa koiran vain seuratessa namikättä. Lisäksi todella pitkät seuraamispätkät nakersivat Mörkön seuraamisprojektia kuin lauma nälkäisiä termiittejä. Vaikka pyrin jättämään tokokäskyt pois ja houkuttelemaan koiraa nameilla, silti se yritti aina välillä hakea oikeaa seuraamispaikkaa ja tuli sivullekin oikein täydellisesti ilman erillistä käskyä. Tuntuu, että nämä erilaiset ohjatut kurssit vain antavat takapakkia juuri tuolle seuraamiselle, vaikka niiltä muuten hyviä vinkkejä saisikin. Seuraamispätkät kun ovat niillä aina niin kovin pitkiä ja liikkeitä tehdään monta kertaa kisamittaisina, mikä tappaa pikkuherran innon varsin tehokkaasti. Täytyy vain pitää peukut pystyssä, että M kykenisi erottamaan tokon ihan erilliseksi lajikseen edes jollain tasolla eikä olisi nyt ihan sekaisin. Topista rally oli kivaa ihan niin kuin kaikki yhteinen harrastaminen. Uusi paikka, uudet ihmiset ja vieraat koirat saivat sen kuitenkin varuilleen, ja kun kattilaan heitettiin vielä parit kummallisten koneiden äänet ja leikkivät lapset, oli soppa valmis. Hiukan Topia siis pelotti eikä se ollut oikein oma terhakka itsensä, mutta rallyliikkeet sujuivat silti mainosti.

Huomenna suuntaamme rallyilemaan vielä pariksi tunniksi, mutta sen pidemmälle uramme tuskin tämän lajin parissa ainakaan Mörkön kanssa jatkuu. Voihan olla, että ylempien luokkien liikkeet tarjoavat koirallekin enemmän, mutta tämä alkeistaso maistui hieman puulta aina hetkittäin. Ohjaajalle treenit olivat kyllä varsinaista aivojumppaa, kun piti miettiä mitä kautta pitää kääntyä, missä kädessä pitää remmiä ja mille ohjelapulle seuraavaksi suunnistetaan. Onhan se kiva kokeilla kaikkea uutta ja tässä lajissa tosiaankin tehdään kaikki koiran kanssa toisin kuin esimerkiksi agissa, joka vaatii jo ihan eri tavalla itsenäisyyttä koiralta.