Eilen pääsimme tutustumaan tolleriporukan kanssa vepeilyn saloihin. Topi ja äiti olivat jo päässeet parin viikon takaisissa kisoissa haistelemaan vähän lajin tuulia, mutta itselleni ja Mörkölle laji oli ihan käytännössä uusi tuttavuus. Sen verran tuttu laji kuitenkin jo etukäteen oli, ettemme lähteneet tutustumiseen kuusikymmenkiloista ihmistä pelastavan Mörkön kuva silmissämme ;) Mörkö lähti mukaan siis vain lähinnä turisteilemaan, sillä kun eivät nuo fyysiset ominaisuudet kovin vepeä varten kehitellyt ole eikä uiminenkaan ole millään lailla must-juttu.

Topi pääsi ensimmäisenä tositoimiin. Mitään kovin korkeita odotuksia meillä ei ollut Topinkaan suhteen, sillä jo pelkkä uusi paikka oli saanut sen hännän koipien väliin kisaviikonloppuna puhumattakaan veneestä. Olikin iloinen yllätys, kun Topi tutustui veneeseen reippaasti ja uskaltautui kivuttomasti pomppaamaan sen kyytiinkin. Ja kun koiran mielessä hahmottui vene -> nakki yhdistelmä, ei se olisi malttanut Topille tyypilliseen tapaan olla veneestä poissa ollenkaan. Pääsimmekin siis kokeilemaan veneestä hyppyä, jossa ei ollut mitään ongelmaa: Topi esitteli suvereenisti hyvää ponkkuvoimaansa ja uiskenteli rallia veneen ja rannan välillä aivan innoissaan. Seuraavaksi syyniin pääsi vienti. Helppo juttu, tuumi Topi ja kuljetteli esineitä tottuneesti paikasta A paikkaan B. Pakko tosin tunnustaa, että tätä onkin harjoiteltu kotona; Topi on vakiinnuttanut paikkansa sisälähettinämme ja kiikuttaa niin avaimet kuin sanomalehdetkin niitä kaipaavalle perheenjäsenelle. Lopuksi kokeilimme vielä köyden vientiä, jossa koira matkaa veneessä ulapalle, hyppää sitten veteen, tarttuu veneestä roikkuvaan köyteen ja hilaa sen avulla veneen rantaan. Tämäkin sujui moitteitta ja Topi uskalsi yllättävänkin pitkään pitää köydestä kiinni, vaikka vastusta vähän olikin.

Mörkökin pääsi veneilemään, joskin se otti homman varsin lungisti eikä huomannut kumiveneen keikkumisessa tai rannan loittonemisessa mitään erikoista. Uimistakin koiralle tarjottiin, mutta odotettavasti massun kastuminen oli ehdoton raja. Vaikka Mörkö monipuoliseksi treenikaveriksi on osoittautunutkin, vepehaaveita ei ehkä kannata elätellä, kun elopainoa ei juurikaan ole eikä uiminenkaan ole saanut pauloihinsa. Pelastusyksikkö T&M:n älyllisestä suunnittelusta vastaa siis Mörkö ja käytännön toteutus jätetään suosiolla Topille. Tosin uskallan epäillä, että hyvinkin äkkiä Mörkö uiskentelisi melkoisella innolla jäisessäkin vedessä, jos vain juoksuinen cavatyttö olisi vaarassa kadota aavalle ulapalle. Se on se motivaatio mikä ratkaisee ;) Mörkön päivän paras pala olikin, kun treenirupeaman päätteeksi pääsi lenkkeilemään ihanan Rapsun kanssa. Lenkki olikin yllättävän rentouttava, kun Mörkö ei saanut lainkaan nainen! -ahaa-elämystään eikä siten yrittänyt minkäänlaisia jatkotoimenpiteitä suvunjatkamisen suhteen.

Vepe kuuluu nyt ehdottomasti ykkössuosikkiemme joukkoon ja kuivaharjoittelut ovat ahkerasti käynnissä. Alkeiskurssit alkavat taas ensi kesänä, joille ensi vuonne änkeämme vaikka väkisin mukaan ;) Nyt ehtii kuitenkin vielä harjoitella vähintäänkin muutaman kerran ennen kuin vedet jäätyvät ja keskiviikkona suuntaammekin taas kohti vettä.

Topista tai Mörköstä ei valitettavasti kuvia ole, mutta Rapsun ja Nemon taidonnäytteet antavat varmasti viitteitä siitä, millaisesta hommasta olikaan kyse.


Rapsu tutustuu veneeseen.


Rapsu valmistautuu hyppyyn.


Nemon hieno loikka.