Tämänpäiväisen tolleritapaamisen osanotto ei päätä huimannut: Topi ja Mörkö olivat ainoat paikalle saapuneet koirat ja Mörkö vieläpä mustana lampaana tolleritapaamisen ollessa kyseessä. Hannelellakaan ei ollut Punttia mukanaan, joten T & M saivat Hannelen tuomat kohmeat varikset täysin itselleen. Topi protestoi aluksi inhottavan hajuiseen lintuun koskemista, mutta suostui lopulta yninöiden ja urahtelujen saattelemana sotkemaan puhtoisen suunsa varikseen. Yllätykseksi Topi nouti lintua lopulta suurella innolla ja palautti hienosti harjoittelumäärään suhteutettuna. Hienoa! :) Mörkö sen sijaan.. no, edistystä kai sekin, että koira uskaltautui kosketusetäisyydelle raadon kanssa ja nappasi urhoollisesti nakinpalankin sen päältä. Luulenpa kuitenkin, että hienoon noutoon on melkoisen pitkä matka, fysiikkakin tulee vastaan: lintuhan on tuota karvarääpälettä painavampi. Kiersimme sitten ihan omalla porukalla tunnin mittaisen kierroksen. Topikin pääsi nauttimaan vapauden huumasta, joka käsitti pääpiirtessään polvitaipeessa hipsimistä ja muutaman kymmenen sekunnin mittaisia haistelusessioita tien reunassa. Pallon heittely sai koiran vähän innostumaan ja loppulenkistä se kipitti jo tottuneesti vapaana omia polkujaan kulkien kuin vanha tekijä.