Monien mutkien kautta päädyin lopulta Mörkön kanssa tämänpäiväiseen Markus Turusen koulutukseen - Cassen kotitilalla on karitsoinnit käynnissä, joten Helinä ei päässyt tuomaan koiraa Joensuuhun. Vaan vielähän tässä ehtii treenailla vaikka millä mitalla ennen Varkautta ;)
Mörkö oli tehnyt kokonaista rataa viimeksi lokakuussa Pieksämäen kisoissa ja sen jälkeen olemme treenailleet vain hallintaa ja yksittäisiä esteitä remmissä. Kun tähän vielä lisättiin kuukauden mittainen joulutauko ja kastrointi, oli selvää että sieltä voisi tulla ihan mitä tahansa maan ja taivaan väliltä; karkailua tai turkki hulmuten intopinkeänä kiitämistä. Itselläni oli aamulla sellainen kutina, että ehkä tapahtuisi tuo jälkimmäinen, mutta Mörkön tuntien en uskaltanut asettaa turhia toiveita. Se kun käy niin tuulella eikä leikkauksenkaan vaikutuksista koiran käytökseen voinut tietää millään ennalta. Päätin kuitenkin asennoitua positiivisesti ja ilmoitin Mörkölle, että tänään ei karkailla eikä haistella eikä sikailla muutenkaan.
Kuinkas sitten kävikään? Mörkö oli ilmeisen kuulolla kun kerroin sille päivän säännöt, sillä maneesilla viiletti huippuinnokas pikkumusta nuollen siivekkeitä ja syöksyen sata lasissa putkiin. Siis ihan totta! Voisin vannoa vaikka käsi sydämellä, etten koskaan ole nähnyt Mörköä sellaisena - niin innoissaan, niin vauhdikkaana, niin tiukkia kaarroksia tekevänä, niin kuuliaisena, niin nopeasti kepittävänä, niin kaikin puolin maailman parhaana jätkänpätkänä! Kepeillä kuului vain viuhviuh, kun Mörkö paineli menemään ja keinu kolahti maahan alta aikayksikön. Pojalla oli jopa niin hurja meno päällä, etten ehtinyt ohjaamaan sitä yhdessä kohdassa takaakiertoonkaan, kun koira jo viiletti monta metriä edellä. En edes oikein pystynyt keskittymään koulutukseen antiin, kun olin niin tyytyväinen Mörkön mielettömään intoon, tuollaista en nimittäin ole ennen nähnyt. Toisella pätkällä vähän vauhti hyytyi, mutta pallolla löytyi taas. Kuitenkin väsymyksestä ja hetkittäisistä hidasteluista huolimatta Mörkö oli koko ajan täysin kuulolla eikä vilkaissutkaan hajujen perään. Pieni naama vain loisti ja kaikki tehtiin juuri niin kuin pyydettiin. Supermörkö! Olen niin sanoinkuvaamattoman tyytyväinen, ihan mielettömän hieno pikkuotus :) Nyt tietenkin tekisi mieli pistää ilmo menemään Varkauteen vaikka yhdelle radalle, mutta pitää vielä käydä toisetkin treenit ja katsoa miten sujuu. Kuitenkin on selvää, että jatkamme tällä linjalla - painotus hallintatreeneissä, yhden esteen huippupalkkatreenejä ja huomiota pois kotosalla. Tällä hetkellä jaksan tosissaan uskoa siihen, että vielä me liidellään kolmosluokassakin nopeita nollaratoja ;)
Mörkön ohjaaminen tuntui kyllä ihmeen kotoisalta! Se kääntyy niin näppärästi ja on niin.. pikkuruinen. Maksikoiran kanssa on aina vähän haastavampaa linjojen ja muiden kanssa. Kääpiöt on kivoja :)
lauantai, 17. tammikuu 2009
Kommentit