Eilen, räkätautia uhmaten, kävimme treenaamassa Cassen kanssa. Päätimme tehdä viimeviikkoisen tolleriagilityn radan, jonka Heidi oli laatinut mielessään pimeät putket, takaakierto moderniin tyyliin sekä irtoaminen. Varsin oivia treenauksen alle joutavia asioita meidän suhteemme, sillä esimerkiksi pimeitä putkia me ei taideta olla treenattu alkuunkaan.


(klikkaamalla suuremmaksi!)

Alun hypyt 3, 4 ja 5 oli tarkoitus ohjata niin, että koira viipottaa yksin hypyillä ja ohjaaja jää putken toiselle puolelle, eli tuohon numeroiden 11 ja 20 paikkeille. Arvatenkin Casse ei nähnyt kyseisessä harjoituksessa mitään haastetta, sillä se kun irtoaa aivan erinomaisen hyvin. Vaikeampi paikka tulikin jo sitten hypyllä numero 6, jossa sain hakea ja hakea koiran oikeaa linjaa hypylle. Onneksi Cassen pää ja jalat kestävät hinkkaamisen ;) Seiskaputkeen meno oli myös hieman kinkkisempi juttu, sillä hyppy 18 veti luonnollisesti estehakuista Cassea. Myös itse pimeään putkeen meno vaati pari toistoa. Hypylle 13 asti ei ollut suurempia ongelmia, mutta hypyllä 13 meni taas hetki että osasin antaa koiralle sen vaatiman tilan. A-esteen jälkeisellä hypyllä (15) takaakierto takkusi yhä uudelleen ja uudelleen. Lopulta päädyimme Cassen omistajan Helinän kanssa siihen ratkaisuun, että minä ja Casse emme ole moderneja tämän asian suhteen ja parhaiten kieputus sujuu vastakkaisella kädellä. Myös oikean käskyn, kierrä, löytyminen auttoi asiaa huomattavasti. Loppuradassa ei ollut suurempia ongelmia. Hypyn 19 jälkeen Casse tahtoi ajautua putken sijaan kauemmas hypylle (lätkät 1 ja 12), mutta kun minä olin skarppina niin putkikin löytyi. Hieman yllättäen radan viimeinen este eli putki numero 21 oli miltei haastavin kohta koko radalla. A imi Cassea yllättävänkin paljon ja sinne oli päästävä vaikka väkisin. Ei olekaan siis satavarma putki-imuri ;)


(klikkaamalla suuremmaksi!)

Treenien loppuun tehtiin vielä vauhdikas juoksurundi. Ja Cassehan juoksee kun niin käsketään! Meno sen kanssa on niin erilaista kuin Mörkön. En varmaan koskaan lakkaa ihmettelemästä, miten erilaisia agikoiria maailmassa voikaan olla. Jo koko tekee Cassen ja Mörkön välille valtavasti eroa, mutta se mieletön draivi, energia ja vauhti, mikä Cassella on, tekee suurimman portaan niiden välille. Kumpikin yhtä mukavia ohjattavia, mutta niin uskomattoman erilaisia. Mörkö puuhastelee, Casse tekee töitä. Topi sijoittuu vauhdiltaan siihen keskivaiheille, ja omaa muutenkin paljon eroavaisuuksia. Puhumattakaan Jonnista. Tai Ilosta. Tai tai tai.. Yritä tässä nyt sitten kameleonttina muuntua :) Vaan iso rikkaushan se on päästä kuskaamaan mitä erilaisimpia koiria ja saa kiittää ja kumartaa näiden koirien omistajia.