Pitihän Topille ja Mörköllekin oma blogi saada, blogit kun tuntuvat yleistyvän hurjaa vauhtia. Katsotaan nyt kuinka tiheään tänne tulee kirjoiteltua, mukavahan se olisi jo kirjoituksia tulisi harva se päivä niin pystyisi sitten itsekin hieman seurailemaan mitä on milloinkin tullut tehtyä. Blogin ulkoasu tulee melko varmasti muuttumaan edes hieman kunhan pääsen paremmin systeemistä perille.

Olen ottanut Mörkön kanssa naksutinkoulutuksen alkeita eli naksuttimeen ehdollistumista muutaman viime päivän aikana sellaiset kolme kertaa päivässä. Luultavasti jatkamme näitä naksu-nami tuokioita vielä pikkuisen aikaa, että pojalle on varmasti selvää mitä sillä haetaan. On tullut kyllä taas todistettua kahden koiran haastavuus: miten opetat toiselle uutta asiaa kun toinen kiehnää vieressä ja yrittää napsia nameja koulutettavan nenän edestä. Topi kun ei tosiaankaan arastele napata Mörkön palkkaa, se syöksyy surutta sen kimppuun ja kuten arvata saattaa, Mörköllä ei paljoa mahdollisuuksia ole kaksikymmentäviisikiloisen karvakasan vyöryessä sen päälle. Toisaalta välillä tuntuu, että Mörkö ei oikein itsekään tajua, että Topi söi sen namin, se katselee nimittäin ympärilleen hölmistyneen näköisenä ja nuuskii epäröiden maata. Toisin kuin Topi, Mörkö on varsin tyytyväinen jos se saa uuden kadonneen tilalle eikä haikaile enää sen perään ja yritä etsiä sitä. Sama näkyy myös esimerkiksi tokoillessa, Topihan ei varmasti jätä maahan tippunutta nakinpalaa yksinään tielle lojumaan vaan syö sen hinnalla millä hyvänsä kun taas Mörkölle ei tee sen tiukempaa jatkaa matkaa ja jättää naminmetsästys toiseen kertaan.

Topi kävi tänään äidin kanssa agilityn vapaavuorolla treenaamassa taitojaan huippuunsa ensi lauantain kisoja varten. Rimat olivat olleet kuudessakymmenessä sentissä ja tulleet taas ryminällä alas. Täytyy vain toivoa, että kisoissa rimat olisivat pykälää alempana ja jos eivät ole, täytyy vain kiinnittää omiin juoksulinjoihini enemmän huomiota. Eilenkin Topin omissa treeneissä muuttaessani hieman linjoja, korkeatkin rimat pysyivät hyvin ylhäällä. Tämän päivän treenien jälkeen Topi kävi uimassa. Sen harmiksi kerta saattoi jäädä vuoden viimeiseksi, sen verran kovaa vauhtia ilmat ja vedet viilenevät. Topi itsehän uisi mieluusti vaikkapa jäähileiden seassa, mutta rajansa kaikella.

Otin Mörkön kanssa vähän tokoa lenkillä ollessamme: paikallamakuuta, luoksetuloa ja liikkeestä maahanmenoa. Paikalla makuuta pitää harjoitella runsaasti erilaisissa ympäristöissä, tänään se meni hyvin, mutta niin varma se ei ole kuin haluaisin. Luoksetulossa ei ole edelleenkään minkäänlaisia ongelmia, se on Mörköstä huippukivaa ja perusasentokin on nätti. Ainoa kompastuskivi on vain vauhdin jarruttaminen, koira kiitää luokse niin kovalla vauhdilla, että perusasentoon pyörähtäminen lennosta ei ole helpoin homma. No, ainakin liike on vauhdikas, siitä ei ainakaan sanomista pitäisi tulla. Liikeestä maahanmeno alkaa olla hyvällä mallilla, se on nopea ja varma. Maahan-käsky on Mörköllä vaan vähän liiankin vahva, se tarjoaa sitä aina välillä muulloinkin kuin pitäisi ja saattaa esimerkiksi liikeestä seisomisessa laskeutua vaivihkaa alas, jos inahdankaan takaisin kävellessäni. Seiso-käsky vaihtui nyt aivan uuteen, koska koiralla ei selvästikään ollut selkeää kuvaa mitä sillä tarkoitettiin, se tarjosi milloin mitäkin liikettä kyseisen käskyn kuullessaan. Niinpä lähdemme ihan pohjalta rakentamaan likkeestä seisomista, luultavasti naksun avulla. Myös noudon ajattelin opettaa naksuttimella, muut tavat kun eivät ole tuntuneet kannattavilta meidän kohdallamme.