Mörkön taantuminen jatkuu, tosin ei niin traagisena kuin vielä viikko sitten. Eilen agitreeneissä olin jo ehtinyt huokaista helpotuksesta ja luulin saaneeni todeta Mörkön löytäneen taas korvansa, mutta viimeisellä pätkällä jätin koiralle kepeillä liikaa tilaa ja valinnanvaraa ja nenä vei. Muutamien kunniakierroksien jälkeen saatiin tehtyä vielä pikkuinen pätkä siististi, onneksi, koska koiran, johon luottamus on 0%, kanssa ei olisi mukava lähteä sunnuntaina kisaamaan. Lisäksi hioin paikallaoloa, joka ei sujunut kovinkaan kehuttavasti: onnistuin parkkeeraamaan koiran selvästikin jonkin erityisen ihana hajupesäkkeen luokse, jonka seurauksena makuu oli tosi levotonta. Haisteli ilmaa ja maata, ja kääntyili. Haistelut lopetti pienestä rykäisystä, mutta yritti ilmeisen ovelasti saada hajut ongittua nenäänsä painamalla pään maahan ja heiluttelemalla nenää ahkerasti. En tiedä pitäisikö jättää nurmiharjoitukset kokonaan pois ja hioa makuu ensin helpommalla hiekalla varmaksi, minkä jälkeen lisätä häiriötä siirtymällä hajustetulle ruohikolle. Seuraamispätkiäkin otettiin ja nyt ilman käsiapua. Onneksi Pialla oli kamera mukana, koska itse ei yhtään pysty seuraamaan millä etäisyydellä koira oikein tepottaakaan. Video löytyy täältä ja vertailukohteena käsiapuvideo. Yllättävän vähän eroa loppujen lopuksi, mutta tiiviydessä kuitenkin huomattava ero. Tämäkin pohdintaan... ;)


Tänään Espanjasta kotoisin oleva Ama-neiti oli meillä kyläilemässä. Oikeastaan Ama on kuin lyhytkarvainen Topi niin ulkonäöltään kuin luonteeltankin: molemmilla on oranssit näköreseptorit, punaiset nassut ja valkoiset varpaat. Lisäksi Amakin on hieman varautunut ja elekieli siten hyvin samanlaista kuin Topilla. Oranssi pariskunta tuntuikin ymmärtävän toisiaan erinomaisesti: Topi käyttäytyi todella nätisti ja nuuskutteli Ama-neitoa herrasmiesmäisen kohteliaasti. Mörkö ei oikein kokenut perinteistä nainen! -oivallustaan ja tyytyi siten tarkkailemaan uutta tuttavuutta hieman pidemmän matkan päästä. Täytyy yrittää saada Topista ja Amasta joskus yhteispotretti, sillä ne todellakin ovat hämmästyttävän samanoloisia ja -näköisiä.