Vinkeistä vaarin ottaneina kävimme katselemassa eläinkaaupassa Mörkölle agilityä varten pientä kumista vinkulelua ja parhaiten sen käyttötarkoituksen täytti pieni pinkki possu, josta löytyy kyllä hurjasti samaa näköä kuin koiristakin. Kauppareissulta mukaan tarttui myös kaksi muuta lelua, joihin Topi ihastui ensisilmäyksellä. Hölmöinä annoimme Topin ei-niin-hellävaraisiin hampaisiin (noutajan pehmeä ote, phyh!) myös pienemmän, helisevän lelun ja yhdellä rouskaisulla se oli mennyttä kalua, enää ei kuulu ääni ei. Suurempi lelu on sentään vielä ehjä ja se on saanut Topin, joka leikkii hyvin harvoin sisällä mitään ainakaan omasta aloitteestaan, aivan pauloihinsa. Poika on leikkinyt sillä vuorokauden aikana enemmän kuin muilla leluilla yhteensä puolen vuoden aikana. Toisaalta onhan siitä aikaakin, kun koirat ovat uusia leluja saaneet, joten en ihmettelisi jos vanhoista leluista on jo hieman makukin mennyt. Mutta tämä possu sitten. Sekin kiinnostaa Topia vietävästi, mutta siitä se saa pitää pitkän nokkansa erossa, koska siitä jäisi vain märkä läntti pienestäkin tollerin kosketuksesta. Mörkö taasen on hieman epäluuloinen pinkkiä pikkuotusta kohtaan eikä oikein innostunut sillä leikkimään. Possusta lähtevä ääni kuitenkin kiinnostaa sitä ja eiköhän se opi lelusta pitämään kun vähän totutellaan.




Samaa näköä?

Topikin sai tehdä Mörkön maanantai-illan agitreeneissä ja eilinen jääkin näillä näkymin viimeiseksi yhteiseksi harjoitukseksemme ennen lauantain kisoja. Ihan hyvillä mielin odotan kisoja, molemmat koirat tekivät suht nätisti ja rimatkin pysyivät kohtuullisesti ylhäällä. Mörköllä on vain tullut kepeillä ikävä tapa kiirehtiä seuraavalle esteelle ja jättää vikat kaarrokset pujottelematta. Ei pidä itse yhtään vedättää niin ehkäpä kepitkin sujuvat hyvin.