Aamulla suuntasimme taas treenailemaan agia. Tosiaankin taas, sillä nopeasti laskettuna minäkin olen viettänyt viikonlopustani tähän mennessä melkein kymmenen tuntia agin parissa: ensin möllit, sitten alkeiskurssin pitäminen ja vielä tämänpäiväiset treenit. Mitäpä muuta elämää tässä enää tarvitseekaan ;)
Mörkö oli nyt taukoillut Pieksämäen kisoista lähtien eli vajaan kuukauden, ja minä toiveikkaana toivoin edes jonkun muuttuneen tämä tauon aikana. Vaan ei, kun ei. Treenasin pääasiassa Topin kanssa ja Mörkö sai kerätä kierroksia laidalla. Välillä käytiin vetämässä sen kanssa revityspalkalla puomin alastuloa tai A-estettä. Tässä vaiheessa vire pysy ihan mielettömän hyvin ja koiran silmissä näkyi koko ajan valtavasta innosta kertova hullunkiilto. Tokoiltiin myös pikkuisen namipalkalla naksun kanssa ja M teki hienosti ja tsäpäkästi. Seuruut alkaa näyttää melkoisen hyviltä ja pitkäjänteisyys on kasvanut huomattavasti viime viikkojen aikana. Nouto on vähän aikaa junnannut paikallaan, mutta olen kuitenkin ihan luottavaisin mielin, että vielä joskus koira kannattelee kapulaa itse. Naksun kanssa sheippaamalla ollaan siis noutoa nyt otettu, kun saatiin oma kapula MM-kisoista ostettua. Treenien lopuksi ajattelin ottaa vielä muutamat esteet yksittäisinä Mörkön kanssa, suoraa putkea ja A-estettä. Putkeen syöksyi täydellä laukalla ja repi hyvin lelun kanssa, samoin A sujui ensin hyvin ja naksuttelin kontaktit ja palkkasin lelulla. Olisi ilmeisesti pitänyt jättää tähän, sillä vikalla kerralla M ampaisi naksun kuultuaan lutkuttamaan eilisen narttualkeiskurssilaisen pissiä, jota ei oltu siivottu kunnolla. Lopetin kaiken siihen, ja koira päätyi laidalle.
Nyt pitäisi taas miettiä, miten tästä jatkettaisiin eteenpäin. Näitä kaikkia on siis kokeiltu, eikä millään ole näkyvää vaikutusta:
Koiraa ei vain yhtään kiinnosta, ei yhtään. Nyt olen vasta alkanut tajuta, että kaikki karkailut ja haistelut tulevat ilmi vain, jos näköpiirissä on esteet. Tokoillessa tai temppuillessa koiralla ei ole mitään ajatustakaan muuhun tekemiseen - häntä heiluu maksimiteholla ja pieni apinannaama loistaa kysyen 'mitätehdäänmitätehdäänmitätehdäänkerrokerrokerrojo!'.
Jos nyt miettisi treenailujen vielä jatkuvan, niin pitäisi miettiä tarkkaan, mitä tehdä jos koira lähtee omille teilleen hajujen perään. Rangaistuksessa ei ole järkeä, purkittaminen tai vedellä ruiskiminen todennäköisesti vain paineistaisi koiraa lisää ja ongelma pahenisi. Myöskään haistelun jättäminen huomiotta ei toimi, koska haistelu itsessään on koiralle paljon palkitsevampaa kuin se nami, jonka ihmisen luota saisi. Tähän mennessä olen itse käynyt hakemassa koiran, en palkannut tai torunut, ollut ihan passiivinen ja hommat on yleensä lopetettu siihen. Tässäkin on aukkonsa, koska koiran pitäisi saada se tieto, että haistelu on epätoivottavaa ja toisaalta myös palkka minulta oikeasta toiminnasta, ja nyt se ei saa kumpaakaan infoa ollenkaan. Poispäin juokseminen ja kiljuminen on kokeiltu, ei huomattavaa tehoa, koska taas tieto väärästä toiminnasta puuttuu ja minulta saatava palkka ei peittoa hajuja. Tähän väliin pitää sanoa, että esimerkiksi lenkeillä luoksetulon ongelmaa ei ole koskaan ollut, ja jos johonkin Mörkön taidoissa olen tyytyväinen niin luoksetuloon. Sitä kun voi pitää joka paikassa irti ja olla varma, että koira kyllä tulee salamana kutsusta. Poisluettuna taas agitreenitilanteet. Yksi keino, joka saattaisi toimia, voisi olla se, että kun koira lähtee, myös minä lähden piiloon, ja joku muu hakee koiran ja vie pois. Silloin tavallaan negatiivinen palaute (= mahdollisuus haistella poistetaan) tulee muualta kuin minulta ja koira saa itse hoksata, miksi katosin ja miksi haistelun mahdollisuus poistui. Tätäkään en toisaalta mielelläni kokeilisi, sillä tämäkin on vähän eri versiona kokeiltu vuosia sitten (negatiivinen palaute vieraalta oli oikeasti negatiivista, koira ajettiin pois hajulta) ja kyllähän koira sitten tuli pelottelun jälkeen viivana luokseni, mutta paineistuneena ja epävarmana. Jolloin saavutettu hyöty on taas olematon.
Ensin tietenkin pitäisi löytää syy koiran käyttäytymiseen - miksi haistelua ja karkailua on juuri agilitytilanteissa? Paineistuuko se, onko haistelu sijaistoiminto, sattuuko koiraa esteiden tekeminen, onko palkka väärä... Uskaltaisin kuitenkin veikata, että koko sotku juontaa juurensa sinne parin vuoden takaisiin samankaltaisiin ongelmiin, jolloin koiralla ei oikeasti ollut treeneissä kivaa. Välillä näytti kuitenkin taas tosi hyvältä ja siltä, että koira ihan tosissaan nautti radalla kiitämisestä, kunnes alamäki alkoi taas puolisen vuotta sitten. Viime tammikuussa koira oli kuin eri, sillä oli huippuvauhti, korvat aina mukana ja vire koko ajan ylhäällä. Syytä ailahteluun en osaa löytää, treenaamisessa ei ole ollut suurta muutosta, palkkausta ei ole muutettu radikaalisti jne. Treenit ovat olleet jatkuvasti minimittaisia, helppoja tiheäpalkkaisia harjoituksia, joissa koira on saanut kaiken aikaa reilusti positiivista palautetta. Koiralle ei ole siis edes annettu mahdollisuutta epäonnistua. En edes pysty muistamaan, milloin Mörkö olisi saanut radalla negatiivista palautetta, minkä takia on jännä ajatus, että koira olisi hirveän kuormittunut ja tarjoaisi siksi sijaistoimintoja. En näe myöskään omassa toiminnassani suurta eroa esimerkiksi agia ja tokoa treenatessa.
Voihan syy toisaalta olla niinkin yksinkertainen, että palkka on huono. Ruokapalkasta on kokeiltu ainakin nämä...
...ja leluista, joita on viskottu, piilotettu, revitty, käytetty härnäämisessä...
...ja vielä kaikenmaailman rapsutukset, leikitykset, kehumiset, hippaleikit, pusuttelut, sylittelyt, silittelyt... Mielikuvitus alkaa loppua.
Toki olisi sekin vaihtoehto, että yksinkertaisesti antaisi agilityn olla, kun koira ei siitä nauti. En kuitenkaan haluaisi heittää hanskoja tiskiin, vaikka ehkä ylpeyden ei nyt pitäisi käydä lankeemuksen edellä... Tuntuu pahalta katsoa koiraa, joka ei kuitenkaan nauti tekemisestä ja tekee vain, kun käsketään, mutta toisaalta on yhtä paha katsoa koiraa, joka räkyttää ikkunassa muiden lähtiessä kaikkiin kivoihin paikkoihin. Tavallaan Mörkö tykkää tehdä kaikkea ja puuhastella kanssani, mutta sitten taas toisaalta sen stressitaso on jatkuvasti pilvissä kun tehdään, mikä ilmenee tassujen nakerteluna ja turhana räyskyttämisenä. Nyt, kun ei olla tehty paljoa mitään, vain kävelty metsässä ja temppuiltu kotona, niin koira on paljon levollisempi ja tyytyväisemmän oloinen. Kun ei fysiikka ja pääkoppa ole työntekoon kehitetty, niin ei vain ole. Pahalta kuitenkin myös tuntuu jättää koira rannalle, kun se tavallaan tykkää kuitenkin tehdä.
Omin silmin on aina niin vaikea analysoida omia probleemia, joten jos jollakin olisi ideoita ongelman purkamiseen niin niitä otetaan tosiaankin vastaan :) Tai ehkä itse vain ylireagoin ja ongelma ei ole näin paha alkuunkaan. Suurimman osan ajasta Mörkö on kuitenkin kivasti mukana tekemisessä ja kertoohan tuloksetkin sen, mutta nämä aallonpohjat pistää aina miettimään.
Mutta jottei nyt ihan miinussävyinen olisi tämä vuodatus, niin mainittakoot, että Topin treenit menivät varsin mallikkaasti tänään. Ihan positiivisin mielin voi lähteä Varkauteen kisailemaan. On muuten hirmu isot kisat tulossa, maksiykkösiäkin melkein neljäkymmentä! Olen myös lupautunut ohjaamaan Jonnia, joten tiedossa on pitkä päivä, kun Topin eka startti on aamukahdeksalta ja Jonnin viimeinen iltakahdeksan jälkeen. Lauantaina siis tuskin raportti ehtii tänne blogiin asti ;)
Mörkö oli nyt taukoillut Pieksämäen kisoista lähtien eli vajaan kuukauden, ja minä toiveikkaana toivoin edes jonkun muuttuneen tämä tauon aikana. Vaan ei, kun ei. Treenasin pääasiassa Topin kanssa ja Mörkö sai kerätä kierroksia laidalla. Välillä käytiin vetämässä sen kanssa revityspalkalla puomin alastuloa tai A-estettä. Tässä vaiheessa vire pysy ihan mielettömän hyvin ja koiran silmissä näkyi koko ajan valtavasta innosta kertova hullunkiilto. Tokoiltiin myös pikkuisen namipalkalla naksun kanssa ja M teki hienosti ja tsäpäkästi. Seuruut alkaa näyttää melkoisen hyviltä ja pitkäjänteisyys on kasvanut huomattavasti viime viikkojen aikana. Nouto on vähän aikaa junnannut paikallaan, mutta olen kuitenkin ihan luottavaisin mielin, että vielä joskus koira kannattelee kapulaa itse. Naksun kanssa sheippaamalla ollaan siis noutoa nyt otettu, kun saatiin oma kapula MM-kisoista ostettua. Treenien lopuksi ajattelin ottaa vielä muutamat esteet yksittäisinä Mörkön kanssa, suoraa putkea ja A-estettä. Putkeen syöksyi täydellä laukalla ja repi hyvin lelun kanssa, samoin A sujui ensin hyvin ja naksuttelin kontaktit ja palkkasin lelulla. Olisi ilmeisesti pitänyt jättää tähän, sillä vikalla kerralla M ampaisi naksun kuultuaan lutkuttamaan eilisen narttualkeiskurssilaisen pissiä, jota ei oltu siivottu kunnolla. Lopetin kaiken siihen, ja koira päätyi laidalle.
Nyt pitäisi taas miettiä, miten tästä jatkettaisiin eteenpäin. Näitä kaikkia on siis kokeiltu, eikä millään ole näkyvää vaikutusta:
- ei tauko, ainakaan näin lyhyt
- ei supernamit
- ei tosikiva revityslelu
- ei naksu
- ei nollatoleranssi haistelun suhteen
- ei lyhyet treenit
Koiraa ei vain yhtään kiinnosta, ei yhtään. Nyt olen vasta alkanut tajuta, että kaikki karkailut ja haistelut tulevat ilmi vain, jos näköpiirissä on esteet. Tokoillessa tai temppuillessa koiralla ei ole mitään ajatustakaan muuhun tekemiseen - häntä heiluu maksimiteholla ja pieni apinannaama loistaa kysyen 'mitätehdäänmitätehdäänmitätehdäänkerrokerrokerrojo!'.
Jos nyt miettisi treenailujen vielä jatkuvan, niin pitäisi miettiä tarkkaan, mitä tehdä jos koira lähtee omille teilleen hajujen perään. Rangaistuksessa ei ole järkeä, purkittaminen tai vedellä ruiskiminen todennäköisesti vain paineistaisi koiraa lisää ja ongelma pahenisi. Myöskään haistelun jättäminen huomiotta ei toimi, koska haistelu itsessään on koiralle paljon palkitsevampaa kuin se nami, jonka ihmisen luota saisi. Tähän mennessä olen itse käynyt hakemassa koiran, en palkannut tai torunut, ollut ihan passiivinen ja hommat on yleensä lopetettu siihen. Tässäkin on aukkonsa, koska koiran pitäisi saada se tieto, että haistelu on epätoivottavaa ja toisaalta myös palkka minulta oikeasta toiminnasta, ja nyt se ei saa kumpaakaan infoa ollenkaan. Poispäin juokseminen ja kiljuminen on kokeiltu, ei huomattavaa tehoa, koska taas tieto väärästä toiminnasta puuttuu ja minulta saatava palkka ei peittoa hajuja. Tähän väliin pitää sanoa, että esimerkiksi lenkeillä luoksetulon ongelmaa ei ole koskaan ollut, ja jos johonkin Mörkön taidoissa olen tyytyväinen niin luoksetuloon. Sitä kun voi pitää joka paikassa irti ja olla varma, että koira kyllä tulee salamana kutsusta. Poisluettuna taas agitreenitilanteet. Yksi keino, joka saattaisi toimia, voisi olla se, että kun koira lähtee, myös minä lähden piiloon, ja joku muu hakee koiran ja vie pois. Silloin tavallaan negatiivinen palaute (= mahdollisuus haistella poistetaan) tulee muualta kuin minulta ja koira saa itse hoksata, miksi katosin ja miksi haistelun mahdollisuus poistui. Tätäkään en toisaalta mielelläni kokeilisi, sillä tämäkin on vähän eri versiona kokeiltu vuosia sitten (negatiivinen palaute vieraalta oli oikeasti negatiivista, koira ajettiin pois hajulta) ja kyllähän koira sitten tuli pelottelun jälkeen viivana luokseni, mutta paineistuneena ja epävarmana. Jolloin saavutettu hyöty on taas olematon.
Ensin tietenkin pitäisi löytää syy koiran käyttäytymiseen - miksi haistelua ja karkailua on juuri agilitytilanteissa? Paineistuuko se, onko haistelu sijaistoiminto, sattuuko koiraa esteiden tekeminen, onko palkka väärä... Uskaltaisin kuitenkin veikata, että koko sotku juontaa juurensa sinne parin vuoden takaisiin samankaltaisiin ongelmiin, jolloin koiralla ei oikeasti ollut treeneissä kivaa. Välillä näytti kuitenkin taas tosi hyvältä ja siltä, että koira ihan tosissaan nautti radalla kiitämisestä, kunnes alamäki alkoi taas puolisen vuotta sitten. Viime tammikuussa koira oli kuin eri, sillä oli huippuvauhti, korvat aina mukana ja vire koko ajan ylhäällä. Syytä ailahteluun en osaa löytää, treenaamisessa ei ole ollut suurta muutosta, palkkausta ei ole muutettu radikaalisti jne. Treenit ovat olleet jatkuvasti minimittaisia, helppoja tiheäpalkkaisia harjoituksia, joissa koira on saanut kaiken aikaa reilusti positiivista palautetta. Koiralle ei ole siis edes annettu mahdollisuutta epäonnistua. En edes pysty muistamaan, milloin Mörkö olisi saanut radalla negatiivista palautetta, minkä takia on jännä ajatus, että koira olisi hirveän kuormittunut ja tarjoaisi siksi sijaistoimintoja. En näe myöskään omassa toiminnassani suurta eroa esimerkiksi agia ja tokoa treenatessa.
Voihan syy toisaalta olla niinkin yksinkertainen, että palkka on huono. Ruokapalkasta on kokeiltu ainakin nämä...
- nakit
- lihapullat
- broileripyörykät
- raaka liha
- possupihvi
- Frolic ja muut keinotekoiset namit
- kaikki erilaiset luut (possunkorvat, DentaStixit, rouhetikut, raa'at luut..)
- kuivattu maksa
- kuivattu kana
- juusto
- + nameilla täytetty aktivointipallo
...ja leluista, joita on viskottu, piilotettu, revitty, käytetty härnäämisessä...
- pallot
- vinkulelut (isot, pienet, kumiset, karvaiset)
- taistelupatukat
- namipatukka (sisällä namia)
- punotut köydet
- kilisevät ja kolisevat lelut
...ja vielä kaikenmaailman rapsutukset, leikitykset, kehumiset, hippaleikit, pusuttelut, sylittelyt, silittelyt... Mielikuvitus alkaa loppua.
Toki olisi sekin vaihtoehto, että yksinkertaisesti antaisi agilityn olla, kun koira ei siitä nauti. En kuitenkaan haluaisi heittää hanskoja tiskiin, vaikka ehkä ylpeyden ei nyt pitäisi käydä lankeemuksen edellä... Tuntuu pahalta katsoa koiraa, joka ei kuitenkaan nauti tekemisestä ja tekee vain, kun käsketään, mutta toisaalta on yhtä paha katsoa koiraa, joka räkyttää ikkunassa muiden lähtiessä kaikkiin kivoihin paikkoihin. Tavallaan Mörkö tykkää tehdä kaikkea ja puuhastella kanssani, mutta sitten taas toisaalta sen stressitaso on jatkuvasti pilvissä kun tehdään, mikä ilmenee tassujen nakerteluna ja turhana räyskyttämisenä. Nyt, kun ei olla tehty paljoa mitään, vain kävelty metsässä ja temppuiltu kotona, niin koira on paljon levollisempi ja tyytyväisemmän oloinen. Kun ei fysiikka ja pääkoppa ole työntekoon kehitetty, niin ei vain ole. Pahalta kuitenkin myös tuntuu jättää koira rannalle, kun se tavallaan tykkää kuitenkin tehdä.
Omin silmin on aina niin vaikea analysoida omia probleemia, joten jos jollakin olisi ideoita ongelman purkamiseen niin niitä otetaan tosiaankin vastaan :) Tai ehkä itse vain ylireagoin ja ongelma ei ole näin paha alkuunkaan. Suurimman osan ajasta Mörkö on kuitenkin kivasti mukana tekemisessä ja kertoohan tuloksetkin sen, mutta nämä aallonpohjat pistää aina miettimään.
Mutta jottei nyt ihan miinussävyinen olisi tämä vuodatus, niin mainittakoot, että Topin treenit menivät varsin mallikkaasti tänään. Ihan positiivisin mielin voi lähteä Varkauteen kisailemaan. On muuten hirmu isot kisat tulossa, maksiykkösiäkin melkein neljäkymmentä! Olen myös lupautunut ohjaamaan Jonnia, joten tiedossa on pitkä päivä, kun Topin eka startti on aamukahdeksalta ja Jonnin viimeinen iltakahdeksan jälkeen. Lauantaina siis tuskin raportti ehtii tänne blogiin asti ;)
Kommentit