Mörkö pääsi ensin kipuamaan lekurin pöydälle. Sydänäänet olivat priimakunnossa, joten tiketti leikkaukseen varmistui. Ei kun siis piikki peppuun ja odottelemaan täystyrmäystä. Mörkön matkatessa unien maailmaan oli Topin vuoro. Topilla on massussa, kylkiluiden yhtymäkohdassa, suorastaan mahdottoman kokoinen paukama, joka vain kasvaa kasvamistaan. Se on tutkittu pintapuolisesti jo aiemmin ja diagnoosit ovat vaihdelleet asiaankuuluvasta luunpalasesta aina harmittomaan rasvapattiin. Nyt kuitenkin kuulimme, että Topin siskontytön patti olikin ollut poistettava kasvain, joten lääkärin pakeillehan sitä oli päästävä. Topi osoitti taas suorastaan ihailtavaa halua totella - vaikka jalat tutisivat hirmuiseen tahtiin, tutkimuspöydälle se hyppäsi kehotuksesta hurjan reippaasti ihan itse. Vielä tutisuttavampaa oli kuitenkin tiedossa, kun karvojen ajelun ja puudutuksen jälkeen Topin piti köllötellä selällään kourun muotoisessa patjassa näytteenottoa varten. Jännää oli ja häntä oli ihan kadoksissa, mutta varsin mallikkaasti Topi klaarasi kaiken. Tutkimisen jälkeen oltiin taas niin polleata poikaa - häntä pystyssä ja korvat edessä paineltiin menemään. Tutkimuksissa selvisi, että patti on silkkaa rasvaa. Siispä Topilla on nätisti sanottuna golfpallon kokoinen finni massussaan; kuka pistää paremmaksi? ;)

Mörkö jäi taju kankaalla lääkäriin. Kun puolenpäivän aikoihin oli noutamisen aika, oli pikkumusta jo vähän palaillut pilvistä, mutta kovin lötköpötkö oli vielä. Leikkaus oli sujunut hyvin ja matkaan lähti tulevien päivien turvaksi kipulääkettä ja antibiootteja. Iltapäivä sujui torkkuessa satelliittipäänä. Heräily sujui rauhallisesti ja kauluristakin Mörkö pääsi eroon heti tultuaan tajuihin. Yhdessä vaiheessa puhti edetä olohuoneesta työhuoneeseen oli ilmeisesti liian suuri ja alkoi hirmuinen yskiminen. Sylissä rauhoittui kuitenkin vikkelään. Muutenkin ollaa sylitelty ja rapsuteltu paljon. Illalla maisteltiin jo vähän kermaviiliä, ja mahtoi olla jonkinmoinen nälkä, sillä kipulääkkeenkin Mörkö söi ihan tietoisesti erillään muusta sapuskasta. Juominen ei houkutellut. Sitkeä sissi se kyllä on, kylmästä ja väsymyksestä täristen yritti päivystää seisaallaan pöydän alla. Viimeiseksi illalla käytiin pisulla ja viriteltiin pikkuhousu-sukkahousu -yhdistelmä haavan suojaksi, vaikkei Mörkö sitä yhtään ole yrittänyt nuollakaan. Vauvanvaatteet ovat kuitenkin mukavampia kun kauluri.


Yö meni todella rauhallisesti verrattuna Topin leikkauksen jälkeiseen. Mörkö sammui kun saunalyhty kymmenen aikaan ja posotteli nukkumaan melkein kellon ympäri. Tänään ollaan ulkoiltu pihalla, syöty lisää kermaviiliä ja herkkunameja, popsittu lääkkeet ja vähän jo pidetty jöötä yllä. Ainakaan vielä leikkaus ei siis ole näkynyt käytöksessä - Topin kurmotus on yhtä innokasta kuin ennenkin, kuten oli arvattavissa. Mörkö ei selvästikään koe sukkahousupukunsa heikentävän auktoriteettiaan... ;) Tosin eräs lievästi sanottuna hämmentävä seikka tuli esille aamu-ulkoilulla, kun tosimiehemme kyykistyi sievälle kyykkypisulle puun juurelle. Voinemme kuitenkin päätellä kyykistymisen johtuneen kipuilevasta haavasta eikä äkillisestä mieshormonin romahtamisesta, näin toivoakseni.