Kuva kertonee enemmän kuin tuhat sanaa. Niin tosi hienoa kuin Topin luokkanousu kakkosiin siistin nollan siivittämänä olikin, mahtui Varkauden kisapäivään monenlaista muutakin mukavaa.

Aamu alkoi meidän osaltamme miniykkösillä, joissa kaverini Noora ja Santtu-seropi ottivat hienolla viiden virhepisteen radalla kakkostilan. Topi jatkoi varman työskentelyn linjaa kipaisemalla luokkanousunollansa kanssani siihen väliin, sijoittuen sekin toiseksi. Heippa hei, aikaiset aamut! Huh! Kuukauden namit siis ansaittu jo aamuvarhaisella, ja juuri kun kävimme eilen säkillisen herkkuja ostamassa. Pojat tosin eivät pistäne pahakseen alati paisuvaa namivarastoa - se kun on ammottanut viime kuukausina tyhjyyttään kisatauon vuoksi. Ykkösten hyppyrata oli mukava putkihässäkkä, ja niin siitä tuumivat myös Noora ja Santtu, jotka ottivat upean nollavoiton! Ei hassummin ekoiksi kisoiksi.

Kakkosissa olikin luvassa kolme starttia, kun Topikin pääsi nollansa ansiosta kirmailemaan pykälän vaikeammilla radoilla. Hypärillä oli taas luvassa pilvin pimein putkia ja rata oli muutenkin melkoisen sujuva tapaus. Ilo-borderterrieri saavutti reippaalla menollaan nippanappa nollatuloksen, mutta harmillisesti jäimme nuolemaan näppejämme nousunollan suhteen - luokassa oli kolme nopeampaa nollantekijää. Mutta nolla mikä nolla, ei ole valittaminen! Topi joutui lähtemään lennosta rataantutustumisen jälkeen ja se näkyi; "Minuu vähän jänskättää ja sit kun toi ohjaaja vielä vähän törttöilee ni pakko se oli loikata tuokin hyppy väärinpäin ja noilta kepeiltä lähteä kysymään mitä se nyt minun haluaa tekevän ku en minä nyt yksin halua niille mennä jos tuo toinen jää takaaleikkailemaan! Ja sitte, eikö se tajuu etten minä ole mikään kääpiö vaan minua pitää ohjata niinkun ISOA koiraa, tiiättekö, sellasta urheeta isoa agikoirien kuningasta, ku sellanen minä kuitenki oon! Ni!"

Kakkosten agirata oli sanalla sanoen vaikea. Vääntää ja kääntöä oli vaikka kuinka monelle radalle jakaa, ansoja oli siellä sun täällä eikä ajassakaan oltu armollisia. Niinpä aikaan saatiin aikaan medeissä yksi ainoa tulos, mineissä ei yhtään ja makseissakin vain kolme. Vaan meille, minulle ja Ilolle, tämä luettelo ei ole yhtään niin surkea kuin voisi ensi alkuun luulla - me vastasimme medien ainoasta tuloksesta. Se ei nolla ollut, koska kepeillä oli hämminkiä, mutta eipä tuo hassummin ollut tehdä yksi niistä neljästä tuloksesta koko kisassa. Ilo oli iloinen ja reipas eivätkä siksakkauskuviot saaneet sitä hyytymään. Siksakkia tosiaan radalla riitti ja laskinkin, että valssasin radalla melkein hävettävät kymmenen kertaa! Topin kanssa ne olisi voinut korvata takaaleikkauksilla, mutta joka tapauksessa sai helposti päänsä pyörälle. Koska kyseessä oli TR-kisa, meidät asetettiin vielä ASB-kankaan eteen ja otettiin kuva. Nyt suurin huolinaiheeni onkin, että kuva todella julkaistaan lehdessä - en tosiaankaan aamuviideltä ajatellut joutuvani jättämään suojaavan pipon pois päästäni ja kuontalo oli sen mukainen ;) Suosittelen siis tiukkaa itsesensuuria Varkauden raportin yhteydessä!

Päivän paras oli kuitenkin vielä jäljellä, nimittäin Mörkön agirata kolmosissa. Ei, emme aloittaneet AVAutumista, emme edes avanneet SM-nollatiliämme saatika saaneet tulosta. Sen sijaan Mörkö vihdoin ja viimein aloitti toden teolla sen hyllyn rakentamisen tähän asti kertyneille pysteille, mikä oli tosi kiva juttu. Oli niin ilahduttavaa nähdä Mörkön kiitävän itsenäisesti ja ennen kaikkea innoissaan väärälle esteelle, korvat viuhuen ja häntä heiluen. Rata oli superiloinen ja -vauhdikas! Oivalsin myös sen, että on pakko ottaa riskejä vaikka olisikin puhdas rata alla ja juosta vain kymmenen metriä koiran edelle, sieltä se hiljalleen siirtyy metri metriltä lähemmäs ja lopulta kiitää samaa vauhtia. Puomin juoksukontakti oli silminnäkijöiden mukaan kuin suoraan maailmanmestari pyrpal Lalta. Itse en ehkä noilla sanoilla sitä kuvaisi, mutta itsenäinen juoksukontakti on joka tapauksessa mahtava juttu. Eikä yhtään haitaa, vaikka joskus loikkaisi ylikin, me mennään eikä meinata, virheistä viis ;) Mörkö teki koko päivän töitä mielettömän innoissaan eikä me oikeastaan hajuista tai tytöistä tänään kuultukaan, tokotettiin ja agiloitiin vaan. Taas täytyy sanoa, että "Supermörkö!"

Psst! Topin sertikuvassa oli tarkoitus olla elegantisti tyynyjen keskellä loikoileva aatelistolleri, mutta Topi päätyi tulkitsemaan tilannetta rajun realistisesti: "Tää on t-y-l-s-ä-ä ja, sitäpaitsi, mun mielestä ton maksanpalan pitäs olla ehdottomasti mun suussa eikä suinkaan sun kädessä!"