Leirille suuntasimme heti kuun alussa. Vaikka Mörkö onkin joka vuosi osallistunut kesäleirille ja tämänkertainen leiri oli vain kolmen päivän mittainen, oli reissu melkoisen stressaava sille. Jopa siinä määrin, ettei M väsyneenä ja hermostuneena oikein uskaltanut tutustua toisiin koiriin, joten uusia koirakavereita ei tällä kertaa kummemmin saatu. Paljon uutta tietoa ja vinkkejä sitten senkin edestä ja ehkä suurin anti oli se, että koko viikonloppu oli yhtä suurta häiriötreeniä. Esimerkiksi paikkamakuu meni huimia harppauksia eteenpäin.

Nyt maan sulettua olemme vetäneet mejäkamppeet poikien riemuksi esiin ja lähteneet metsään jälkiä nuuskuttelemaan. Topi on kehittynyt kulmien merkkaamisessa paljon, sillä kun on ollut tapana vedellä mutkat suoriksi. Ihmetys olikin suuri, kun viime viikolla Topi teki kaikki kulmat tarkasti vaikka kyseessä oli haastavin jälki niin pituudeltaan kuin maastoltaankin mejähistoriamme aikana. Ensimmäiseen kokeeseen on suunnitelmissa suunnata elokuun puolessavälissä. Jos ei muuta, niin ainakin Topin jäljestyshalukkuus on tällaisen keltanokan silmin täysi kutonen, poika kun ei nahoissaan pysy kun havaitsee valjaat ja liinan näköpiirissään. Jos oikein olemme mejäsääntöjä tulkinneet, Mörkölläkin pitäisi olla vapaa pääsy kokeisiin. Lähtisin mielelläni ehkä jo tuonne elokuun kokeeseen, mutta valitettavasti koe on samana päivänä kuin cavojen agimestaruudet. Harmi. Tosin eipä meillä mikään kiire ole, sillä treenattavaakin riittää varmasti emmekä tänä vuonna ole vielä yhtään kunnollista jälkeä käyneet ajamassa. Mörkö on yllättävän kiinnostunut ja innostunut mejän suhteen vaikka alussa tuntui, ettei se ikinä hoksaisi homman jujua. Viime kesän viimeisillä jäljillä se eteni kuin juna, ehkä hieman hitaasti mutta tosi varmasti koko ajan jäljen päällä. Topin ja Mörkön jäljestystyylit ovat kyllä tosi erilaisia keskenään: Topi kun touhottaa into piukassa ilmavainulla Mörkön mennessä tiukasti maavainulla juuri siitä mistä sienikin on mennyt.

Agissa me ollaan Mörkön kanssa treenailtu erityisesti keppejä, sillä en tosiaankaan aio ottaa enää yhtään vitosta kepeiltä. Niitä on jo ihan tarpeeksi kasassa sotkemassa muuten puhtaita ratoja ja lisäksi tulossa on kaikenlaisia kerrasta poikki -kisoja: Junior Cup -finaali, nuorten SM-kisat ja cavojen mestaruudet, joissa ei ole varaa noin helposti treenattavassa kohdassa kämmäillä. Onneksi aikaa on vielä reilusti eivätkä kepit nytkään hullummalta näytä. Ensimmäinen väli löytyy aika mukavasti ja suht vauhdikastakin meno on. Nyt vaan pitäisi alkaa liittää enemmän pitkiin rataharjoituksiin, sillä niiden kanssa meillä on juuri ollut ongelmia. Mörkö kun ei jotenkin keskellä rataa saa ajatuksiaan niin hyvin kokoon, että osaisi varmasti hakea ensimmäisen välin.

Mörköllä on menossa suuri villakoiravillitys. Maanantaina se tutustui suloiseen keskikokoiseen harmaaseen villisneitiin, eilen hurmauksen kohteeksi päätyi villakoiran näköinen sekarotuinen ja vihdoin tänään M löysi suuren rakkautensa: aprikoosineiti Lunan. Mörkö oli erittäin halukas saattamaan maailmaan villakoira-cavalier -pentuja muttei ottanut huomioon sitä seikkaa, että Luna on vielä aivan pikkuinen, viisi kuukautta. Valitettavasti Mörköllä ei ole tapana kiinnittää sen kummemmin huomiota kulloisenkin morsiamensa ikään. Kun vihdoin oli eron aika, Mörkö ei olisi millään halunnut jättää uutta rakastaan, vaan itki vielä autossakin Lunan perään. On se rakastuminen sitten rankkaa. Samalla lenkillä oli mukana kaikenlaisia koiria: niin sakemanni, japanese chin kuin buhundkin mutta Mörkö ei oikein muuta nähnyt tai kuullut kun oli tyttö kiikarissa. Niinpä snautseritkin jotka ovat yleensä hui kauhistus! Mörkö otti melko tyynesti.