Mörrikän tokoilut alkaa näyttää jo huomattavasti paremmilta, kun otin itseäni niskasta kiinni ja hilauduin sunnuntaina tokoryhmään. M toimi huippuhienosti ja treenit oli just sille passeleita: megalyhyitä seuruita, paikkamakuuta, perusasentotreeniä ja hyppyä. Hienoimpana kuitenkin se, että otus oli koko ajan kympillä mukana pieni apinannaama suorastaan loistaen. Seuraaminen alkaa näyttää innokkaammalta ja sähäkämmältä, kiitos max. neljä askelta -säännön ja eteen palkkaamisen. Nyt koira tietää myös oikean paikan, hölmöhän olin kun odotin täydellistä seuraamista ilman että olin edes kertonut koiralle oikeaa paikkaa. Paikallamakuu tuntuu varmistuvan päivä päivältä, mutta sen parissa riittää kyllä treenattavaa. Samoin jäävät liikkeet ja hyppy kaipaavat paljon, paljon, paljon työtä. Liikkestä maahanmeno oli joskus puoli vuotta sitten kisakunnossa, mutta sitten vähensin sen ottamisen puoleen kun keskityin seisomiseen. Se nyt oli selkeä virhe, mutta ehkä peliä ei ole vielä menetetty ja M muistaa liikkeen pienellä muistuttelulla. Mutta mutta. Tämä seisominen sitten. Ollaan treenailtu ihan vain pelkkää paikalla oloa seisten + liikkeestä seisomisia ilman, että mitään seuraamista on ollut alla. En vain tiedä, miten tästä lähteä nyt kokoamaan palasia.

Tänään suuntasimme kulkumme cavatapaamiseen kaupunkikävelylle. Kävi niinkin harmillisesti, että osanotto jäi melkoisen laihaksi eikä paikalle saapunut muita. Parempi onni ensi kerralla :) Onneksi Topi oli otettu mukaan ja niinpä edessä oli kaupunkeilua ala T&M, joka tarkoittaa innokasta sinkoilua ja pienoista kauhistelua pelottavia ihmisiä, autoja, ääniä ja rakennuksia kohtaan. Vaikeaa tuskin on arvata kumpi edellä mainituista on Mörkön ja kumpi Topin leipälaji. Reittimme varrella oli myös koirapuisto ja Mörkö pääsi piipahtamaan siellä. Viime käynnistämme puistossa olikin jo aikaa ja ensin epäilytti hieman viitsisikö mennä lainkaan, kun lopputuloksena on tavannut olla pieni pelokas mörriäinen jonka päälle on hyökätty. Päätimme kuitenkin loppujen lopuksi mennä, kun aitauksessa juoksentelevat kolme koiraa, lapukka, snautseri ja tollericocktail, näyttivät melkoisen mukavilta tapauksilta. Ensin Mörköä jännitti paljonkin, mutta pian se rentoutui ja tutustui varovaisesti sitä kolme kertaa isompiin koiriin. Onneksi toiset koirat olivat rauhallista ja ystävällistä sorttia ja sallivat mutkitta Mörkön tutustua niihin sen omaan tahtiin. Huomenna tunnelmat tuskin ovat noin rauhalliset, kun menemme tapaamaan kaverini puolivuotiasta colliepoikaa, joka ei kyllä vauhtia ja naskalihampaitaan säästele ;)

Pitääpä muistaa muuten mainita, kun kerrankin M järjestelee positiivisia ylläreitä. Mörköllä on ollut tapana sinkoilla kaupungilla kuin päätön (ja samalla korvaton) kana, mutta nykyään sen remmikävely on sielläkin tosi nättiä. Tajusin tänään vasta kotiin lähtiessämme, että otus ei ollut vetänyt missään vaiheessa koko reissua. Hienoa! Toinen mukava juttu on ollut onnistuneet ohitukset. Eihän M mikään remmiräyhääjä ole ja helposti sen saa pidettyä hallinnassa muita koiria tullessa vastaan. Kuitenkin parina viime päivinä se on oikein ylittänyt itsensä. Eilen vastaan tuli australianterrieri, joka alkoi murista jo kauan ennen kuin olimme lähelläkään. Juuri kun olimme ohittamassa, koira syöksähti naisen jalkojen takaa suoraan Mörköä kohtaan rähisten. M kipitti kuitenkin vain tyynenä kuin ei olisi huomannut koko juttua. Tänään olimme juuri ottamassa paikkamakuuta, kun vastaan tuli koira, joka rähisee lähes poikkeuksetta. En kuitenkaan vapauttanut Mörköä, vaan pidin sen käskyn alla koko ohituksen ajan. Hyvin meni tämäkin, ei mitään ongelmaa paikalla pysymisen kanssa ja kontaktikin pysyi kaiken aikaa vaikka toinen koira hyökki kohti.

Ja jottei blogi niin autiolta näyttäisi, maistiaiset vuoden 2007 onnistuneimmista otoksista. Kaikki kuvat täällä.