Mörköllä on ollut oikein superaktiivinen alkuviikko, kun maanantaina tokoiltiin pari tuntia ja turisteiltiin mölliagissa, tiistaina liideltiin yli esteiden ja eilen taas hiottiin tokoliikkeitä.
Tokokurssi, jota on nyt siis ollut nuo kaksi kertaa, on osoittautunut tosi kivaksi ja hyödylliseksi. Maanantaina otettiin alkuun paikallaolo ja luoksepäästävyys, jonka jälkeen kaikkien seuraamiset katsottiin läpi. Luoksepäästävyyttä pitää treenata paljon, sillä Mörkö menee milloin vastaan, milloin pakittaa, milloin tekee noita vuorotellen. Harvemmin siis suolapatsaana paikoillaan istua nakottaa. Siispä tehokuuri käyttöön ja kaikennäköiset ihmiset syytämään nakkeja kuolaiseen kitaan ja ihastelemaan sieltä löytyvää vaikuttavaa purukalustoa. Paikkamakuussa M teki jotain, mitä se ei ole ikinä ennen tehnyt: lähti moikkaamaan toista koiraa, Luigi-tolleria. Pitihän nyt tsekata, että olisiko kyseessä ollut vaikka iki-ihana Nuusku tai Rapsu. Olisi pitänyt vain ennakoida ja jäädä lähemmäksi, sillä koirasta näki jo liikkeen alussa, että se lähtee. Harmittaa vain Luigin puolesta, ottaisi itseä ainakin päähän jos toinen koira tulisi paikkallamakuussa hieromaan tuttavuutta. Toivotaan nyt vain, ettei Luigi saanut traumoja tuosta pikku rääpäleestä ;) Seuraamisen tuomio oli, että on liian väljää. Alussa pysyy siedettävän hyvin, mutta pidemmillä matkoilla koira seilaa. Väljyys johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että koira yrittää tapittaa silmiin, jolloin sen on pakko mennä vähän kauemmaksi. Siihen taasen auttaisi se, että koira opetettaisiin seuraamaan kättä. Mietin nyt kuitenkin vielä, mitä seuraamisen kanssa teen, sillä jos meillä on tavoitteena kahlata vain alokasluokka läpi, niin en tiedä jaksanko lähteä taas siitä yhdestä askeleesta liikkeelle. Tuntuu, että vaikka miten hitaasti niitä askelia olenkin lisännyt, niin aina paikka on väärä kun matka kasvaa. Ehkä Mörkölle voisi hankkia puujalat, niin silmiin toljottelu olisi helpompaa.. :) No ei, kyllä se käsikontakti taitaa olla ainoa keino saada seuraamisesta hyvää. Pitää myös alkaa vahvistaa enemmän sitä, että peppu tipahtaa heti maahan kun liike pysähtyy.
Keskiviikkona otettiin luoksetulo ja liikkeestä maahanmeno, jotka ovat Mörkölle mieluisimmat ja samalla vahvimmat liikkeet. Itse maahanmenossa ei ollut ongelmaa: tippuu nopeasti ja oikealla tekniikalla sekä pysyy aika levollisena. Mutta se seuraaminen taas, ihan kökköä. Pitäisi vain saada koiran mielenkiinto pysymään itse seuraamisessa, nyt saattaa aivastella, ravistella, nuuskasta maata tai ihan muuten vaan haahuilla metrin päässä kesken liikkeen. Seuraaminen on Mörkön mielestä niin tavattoman tylsää ja varmaan nuo ovat ihan selkeästi sijaistoimintoja, kun ei M ymmärrä mitä pitää tehdä ja mikä on oikein. Tosin johtuen tällä kertaa ihan vain remmin toisen pään pöljäilyistä ja kokemattomuudesta. Luoksetulossa ei ole muuta ongelmaa, kuin että koira on aika levoton ja kun se tulee sivulle, katsoo oikean paikan tökkäämällä kuonolla kättä pienesti hyppäämällä. Ylemmissä luokissa rokotetaan tuosta hyppäämisestä, eli taas pitäisi miettiä aiotaanko pidemmälle. Silloin pitäisi varmaankin opettaa tulemaan sivulle takaa, mistä en kyllä yhtään tykkäisi. Kinkkistä. Loppuun otettiin vielä paikallaolo, kolmion muodossa niin, että koirat katsoivat ulospäin. Taas epäonnistunut suoritus: hiipi vähän matkaa kohti, kun takana toinen koira liikehti, "apua mamma mä tuun sun luokse ni suojele sä sit mua, eiks joo?". Tippui kuitenkin takaisin maahan heti käskystä. Ensi viikolla on sitten vielä pari kertaa, pitää tässä viikon aikana ahkerasti treenailla sitä ah-niin-ihanaa seuraamista, meidän kummankin remminpään suosikkia ;)
Tokokurssi, jota on nyt siis ollut nuo kaksi kertaa, on osoittautunut tosi kivaksi ja hyödylliseksi. Maanantaina otettiin alkuun paikallaolo ja luoksepäästävyys, jonka jälkeen kaikkien seuraamiset katsottiin läpi. Luoksepäästävyyttä pitää treenata paljon, sillä Mörkö menee milloin vastaan, milloin pakittaa, milloin tekee noita vuorotellen. Harvemmin siis suolapatsaana paikoillaan istua nakottaa. Siispä tehokuuri käyttöön ja kaikennäköiset ihmiset syytämään nakkeja kuolaiseen kitaan ja ihastelemaan sieltä löytyvää vaikuttavaa purukalustoa. Paikkamakuussa M teki jotain, mitä se ei ole ikinä ennen tehnyt: lähti moikkaamaan toista koiraa, Luigi-tolleria. Pitihän nyt tsekata, että olisiko kyseessä ollut vaikka iki-ihana Nuusku tai Rapsu. Olisi pitänyt vain ennakoida ja jäädä lähemmäksi, sillä koirasta näki jo liikkeen alussa, että se lähtee. Harmittaa vain Luigin puolesta, ottaisi itseä ainakin päähän jos toinen koira tulisi paikkallamakuussa hieromaan tuttavuutta. Toivotaan nyt vain, ettei Luigi saanut traumoja tuosta pikku rääpäleestä ;) Seuraamisen tuomio oli, että on liian väljää. Alussa pysyy siedettävän hyvin, mutta pidemmillä matkoilla koira seilaa. Väljyys johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että koira yrittää tapittaa silmiin, jolloin sen on pakko mennä vähän kauemmaksi. Siihen taasen auttaisi se, että koira opetettaisiin seuraamaan kättä. Mietin nyt kuitenkin vielä, mitä seuraamisen kanssa teen, sillä jos meillä on tavoitteena kahlata vain alokasluokka läpi, niin en tiedä jaksanko lähteä taas siitä yhdestä askeleesta liikkeelle. Tuntuu, että vaikka miten hitaasti niitä askelia olenkin lisännyt, niin aina paikka on väärä kun matka kasvaa. Ehkä Mörkölle voisi hankkia puujalat, niin silmiin toljottelu olisi helpompaa.. :) No ei, kyllä se käsikontakti taitaa olla ainoa keino saada seuraamisesta hyvää. Pitää myös alkaa vahvistaa enemmän sitä, että peppu tipahtaa heti maahan kun liike pysähtyy.
Keskiviikkona otettiin luoksetulo ja liikkeestä maahanmeno, jotka ovat Mörkölle mieluisimmat ja samalla vahvimmat liikkeet. Itse maahanmenossa ei ollut ongelmaa: tippuu nopeasti ja oikealla tekniikalla sekä pysyy aika levollisena. Mutta se seuraaminen taas, ihan kökköä. Pitäisi vain saada koiran mielenkiinto pysymään itse seuraamisessa, nyt saattaa aivastella, ravistella, nuuskasta maata tai ihan muuten vaan haahuilla metrin päässä kesken liikkeen. Seuraaminen on Mörkön mielestä niin tavattoman tylsää ja varmaan nuo ovat ihan selkeästi sijaistoimintoja, kun ei M ymmärrä mitä pitää tehdä ja mikä on oikein. Tosin johtuen tällä kertaa ihan vain remmin toisen pään pöljäilyistä ja kokemattomuudesta. Luoksetulossa ei ole muuta ongelmaa, kuin että koira on aika levoton ja kun se tulee sivulle, katsoo oikean paikan tökkäämällä kuonolla kättä pienesti hyppäämällä. Ylemmissä luokissa rokotetaan tuosta hyppäämisestä, eli taas pitäisi miettiä aiotaanko pidemmälle. Silloin pitäisi varmaankin opettaa tulemaan sivulle takaa, mistä en kyllä yhtään tykkäisi. Kinkkistä. Loppuun otettiin vielä paikallaolo, kolmion muodossa niin, että koirat katsoivat ulospäin. Taas epäonnistunut suoritus: hiipi vähän matkaa kohti, kun takana toinen koira liikehti, "apua mamma mä tuun sun luokse ni suojele sä sit mua, eiks joo?". Tippui kuitenkin takaisin maahan heti käskystä. Ensi viikolla on sitten vielä pari kertaa, pitää tässä viikon aikana ahkerasti treenailla sitä ah-niin-ihanaa seuraamista, meidän kummankin remminpään suosikkia ;)
Kommentit