Suuntasimme varhain sunnuntaiaamuna Tuija Kokkosen agilitykoulutukseen JoA:n treenihallille. Mörkö pääsi korkkaamaan radan ja se, että lämmittelyt oli jääneet vähiin, näkyi. M oli suorastaan surkeassa vireessä: hidas, kaikin puolin kankea ja hieman vielä suloisten unien maailmassa. Suhteellisen kunnialla saatiin kuitenkin radanpätkä rämmittyä läpi ja muutama kohta pelasi suorastaan erinomaisesti. Kepit aiheuttivat tosin hieman ongelmia, ohjaaja törttöili milloin mitäkin: milloin käänsin liian aikaisin, milloin myöhään. Saatiin nekin kuitenkin kohtuullisesti lopulta vietyä läpi. Toisella radalla harjoiteltiin lähinnä ennakointia, mitä ei Mörkön kanssa useinkaan pahemmin tarvitse, kun ehdin sen edellä tekemään vaikka mitkä kuviot eikä se syöksähtele kuin ohjus itselleen mieluisille esteille. Nyt Mörkö olikin jo paljon paremmin hommassa mukana ja innostui hyppypyörityksillä oikein pinkomaan minkä jaloista lähti. Jos Mörköllä jokin vahvuus agikoirana on, niin se on kyllä ehdottomasti putket. Niiden suut kun eivät imaise sitä sisäänsä vaan sen pystyy tosi näppärästi ohjaamaan oikeaan päähän. Niissä ei ollut siis mitään ongelmia ja muutenkin rata meni hyvin.
Topin ensimmäisellä radalla tapahtui Topin mielestä yltiömäisen kauhistuttava asia: hallin katolta tuli lunta kovalla ryminällä alas. Koira menetti täysin järkevän ajattelukykynsä ja rullasi korvat takana ja häntä alhaalla putkea ympäri. Yllättävän hyvin Topi sai kuitenkin koottua itsensä parin radanpätkän jälkeen. Hidas ja hieman epävarmahan se vieläkin oli, mutta pystyi kuitenkin toimimaan ja pääsipä se esittelemään hienoa keppiosaamistaankin. Toisella radalla Topi oli taas oma vauhdikas ja reipas itsensä.
Tällä kertaa koulutus oli kyllä tosi antoisa ja molemmat koirat sai paljon hyviä, käyttökelpoisia vinkkejä jatkoon.
Perjantaina suuntaamme Mörkön kanssa PoKS:n pääsiäiskilpailuihin. Maanantaiset harkat eivät vain antaneet odottaa kovin hyvää: Mörkön keinuongelma (= lähtee haukkumaan keinua suorituksen jälkeen, jos sen jälkeen ei jatketa jollekin toiselle esteelle) kärjistyi äärimmilleen. Nyt se ei juossut keinulta pois kuin ehkä parisen metriä, jonka jälkeen lähti takaisin haukkumaan ja hyppimään esteelle vaikka rata olisi jatkunut, mitä se ei ole koskaan ennen tehnyt. Saatiin lopuksi yksi onnistunut suoritus eli jatkettua keinulta putkelle ilman mölinöitä, mutta kauhulla odotan silti perjantaita. Harmittaa kyllä mielettömästi, jos koko homma kaatuu siihen. Toivotaan vain, että keinu olisi tippunut ratapiirustuksista pois tai että M ei muista ensimmäisellä kerralla miten haukuttava se onkaan :)
Topin ensimmäisellä radalla tapahtui Topin mielestä yltiömäisen kauhistuttava asia: hallin katolta tuli lunta kovalla ryminällä alas. Koira menetti täysin järkevän ajattelukykynsä ja rullasi korvat takana ja häntä alhaalla putkea ympäri. Yllättävän hyvin Topi sai kuitenkin koottua itsensä parin radanpätkän jälkeen. Hidas ja hieman epävarmahan se vieläkin oli, mutta pystyi kuitenkin toimimaan ja pääsipä se esittelemään hienoa keppiosaamistaankin. Toisella radalla Topi oli taas oma vauhdikas ja reipas itsensä.
Tällä kertaa koulutus oli kyllä tosi antoisa ja molemmat koirat sai paljon hyviä, käyttökelpoisia vinkkejä jatkoon.
Perjantaina suuntaamme Mörkön kanssa PoKS:n pääsiäiskilpailuihin. Maanantaiset harkat eivät vain antaneet odottaa kovin hyvää: Mörkön keinuongelma (= lähtee haukkumaan keinua suorituksen jälkeen, jos sen jälkeen ei jatketa jollekin toiselle esteelle) kärjistyi äärimmilleen. Nyt se ei juossut keinulta pois kuin ehkä parisen metriä, jonka jälkeen lähti takaisin haukkumaan ja hyppimään esteelle vaikka rata olisi jatkunut, mitä se ei ole koskaan ennen tehnyt. Saatiin lopuksi yksi onnistunut suoritus eli jatkettua keinulta putkelle ilman mölinöitä, mutta kauhulla odotan silti perjantaita. Harmittaa kyllä mielettömästi, jos koko homma kaatuu siihen. Toivotaan vain, että keinu olisi tippunut ratapiirustuksista pois tai että M ei muista ensimmäisellä kerralla miten haukuttava se onkaan :)
Kommentit