Viikonloppuun mahtui taas monenlaista touhua ja ohjelmaa. Lauantaina pääsimme Cassen kanssa kouluttautumaan Niina Leinosen oppiin. Koulutus oli todella hyvä ja pääsin jo paremmin sisään sähäkän ja estehakuisen paimenen ohjaamiseen. Koulutuksen ensimmäinen rata näytti tältä:


Miettimisen arvoiset kohdat olivat 3 ja 4 välissä, keppien jälkeen ja hypyllä 9 (putki, hyppy, puomi). Useissa muissakin kohdissa piti muistaa linjata koiralle oikeat juoksuradat ja tsekata, ettei se harhautunut jonnekin muualle kuin olisi pitänyt. Paljon riitti siis tehtävää ja koko ajan piti olla hereillä. Cassella oli muutamissa kohdissa ihan omat kuviot, enkä itsekään kovin skarppina koko ajan ollut. Sieltä se yhteinen sävel kuitenkin taas hiljalleen löytyi ja saatiin tehtyä hyvä rata. Toisena pätkänä oli lyhyempi hyppyhässäkkä.


Tämä meni aivan nappiin lukuun ottamatta keppejä, joilla Casse tähtäsi kakkosväliin. Syy löytyi kuitenkin pian remmin toisesta päästä, eli minä yritin kutsua kepakoita kepkepkepeiksi vaikka Cassen kepit on ristitty siksakiksi. Siksakilla oikea väli sitten löytyi hienosti. Muuten radassa ei ollut urputtamista, suhteellisen sulavaa menoa kuulemma oli ollut :) Casse on kyllä taitava! Topikin pääsi koulutukseen äitini kanssa ja pojalla oli talla pohjassa eikä ekalta radalta siten intoa puuttunut. Tokalla pätkällä Topia alkoi kyllästyttää, minkä seurauksena rimat sanoivat klonks klanks ja peppu ei lähdössä pysynyt maassa.

Lauantaina käytiin koulutuksen jälkeen vielä Mörkön kanssa hajutreenailemassa kentällä. Vau, mikä kehitys! Muutama treeni ja pojan hoksottimet kilkattaa melkoisen ahkerasti. Pahimmat hajupaikat oli yhä pahoja, mutta väljemmillä vesillä tarjosi kontaktia jatkuvasti. Tehtiin ensin 20 namin sarja, noin 10 sekuntia meni ennen kuin tarjosi kontaktia, sitten alkoi tulla jatkuvalla syötöllä toimintaa ja naksu lauloi. Kentän puolivälissä pidettiin huilitauko, sitten viidentoista namin sarja. Nyt kontakti löytyi sellaisen puolen minuutin jälkeen, minkä jälkeen tarjosi ahkerasti sellaiset viitisen kertaa. Sitten saavuttiin pahimmalle hajualueelle ja meni useampi minuutti nenä maassa. Sain siis imitoida taas päätöntä kanaa ja hiljalleen koira hakeutui killittämään vasemmalle puolelle. Namien loputtua koira syliin ja kentältä pois. Tämä lähinnä muistutukseksi itselleni - kukaan muu tuskin tästä ymmärtää, mikä on homman nimi. Tai jos ymmärtää, tätä henkilöä voitaneen onnitella erinomaisesta ajatustenlukutaidosta ;) Jospa jokin päivä saisin valaistua jutun juurta vähän laajemmin.

Sunnuntaina suunnattiin heti aamusta taas liitelemään. Mörkö sai aloittaa keinun opettelemisen ihan alusta, koska jätkällä menee pupu pöksyyn keinun keskivaiheilla ja tassut tahmaantuvat. Ajatuksena on opettaa koira menemään ihan keinun päähän täydellä vauhdilla, koska siten säästetään kallista aikaa. Seuraavien viikkojen ohjelmaan kuuluu siis seuraavanlaista keinutreeniä: namikeko napottamaan keinun päähän, koiran vapautus nameille, avustaja pitää keinua ylhäällä koko ajan ja sylin kautta sitten laskeudutaan yläilmoista maan kamaralle. Mörköä vähän epäilytti tohtisiko sitä syöksyä suoraa päätä aterioimaan keinun päähän, mutta jo toisella toistolla meno reipastui. Seuraavaksi otettiin putkea namipalkalla. Vähän koira tuntui taas katoavan siirtymisessä keinulta putkelle - katse katosi jonnekin syvälle ja häntä viuhui vimmatusti. Olisi ehkä pitänyt jättää treenaaminen hetkeksi, mutta päätin kuitenkin ottaa putken muutaman kerran. Avustaja piti valjaista toisessa päässä ja minä menin kutsumaan toisesta aukosta. Tuli vauhdilla ja hirmuiset pusutukset niin etteivät edes namitkaan maistuneet. Halailu ja pusuttelu on kuitenkin Mörkölle se paras palkka, mutta melko vaikea hyödynnettävä koulutuksessa. Sitten vielä puomi revityspalkalla. Kierrokset kohosivat taas pilviin ja vauhti oli suorastaan mieletön, kun M rynni lelun perässä. Hieno! Ihan lopuksi otettiin vielä putki lelupalkalla uudestaan ja näppärästi sujui, nyt oli vähän draiviakin hommassa.

Agiliidon jälkeen oli aika kääntää nokka kohti kenttää ja rallykylttejä. Mörkö alkoi kuitenkin olla jo melkoisissa väsynyt zombie -tunnelmissa, ja vielä pisteeksi iin päälle tyttöasiantuntijamme oli sitä mieltä, että Rapsu ihan varmasti aloittaa kohta juoksunsa. Rapsun ja lopulta myös Nuuskun perpäät kiinnostivat siis Mörköä vähän turhan paljon, joten annoin sen keskittyä tyttöjen kanssa kuherteluun. Mörkön mielenkiinto oli sinänsä erikoista, että yleensä se suhtautuu Nuuskun ja Rapsun peppuihin kuin normaalit, toisten yksityisyyttä kunnioittavat herrasmiehet eli korrektin huomaamattomasti. Mörkö ja Topi tahtovat vielä tässä yhteydessä kiittää tollerityttöjä makoisasta herkkukassista, kovaan käyttöön on päässyt :)

Tänään pojilla oli edessään vielä joulunajan kovin koetus eli jouluposeerausten otto. Kuvaussessiot vaativat aina aimo kasan kyllästyneitä huokauksia ja närkästyneitä röhkimisiä, sekä tietenkin vinon pinon evästä. Loppujen lopuksi kamerasta löytyi yllätävänkin onnistuneita otoksia, joista tässä muutama.