Topin, Mörkön ja Susun kuulumiset löytyvät jatkossa osoitteesta http://blog.hulleri.net Päivittäkäähän linkkinne!
Tämä blogi ei siis enää päivity, joten tervetuloa uuteen osoitteeseen :)
sunnuntai, 29. maaliskuu 2009
Topin, Mörkön ja Susun kuulumiset löytyvät jatkossa osoitteesta http://blog.hulleri.net Päivittäkäähän linkkinne!
Tämä blogi ei siis enää päivity, joten tervetuloa uuteen osoitteeseen :)
sunnuntai, 22. maaliskuu 2009
Siilinjärvellä sujui eilen verrattain paremmin kuin viikko sitten Varkaudessa. Edustuksesta vastasi tällä kertaa vain Topi, sillä Mörkö oli mukana turistina. Vieläpä parturoituna turistina, sillä suivaannuin perjantai-iltana pikkumustan ruokakupissa uivasta otsatukasta ja heiluttelin vähän saksia. Aluksi ajattelin siistiä vain päälaen, mutta jalkojen, rinnuksen, pepun ja kylkien karvat irvistelivät siihen malliin, että nekin saivat äkkilähdön. Mörköllä on nyt taas huomattavasti kevyempi olla ja se on siistimpikin. Ninka lupasi meille koneen lainaan, jotta saan vielä viimeisteltyä Mörkön kuontalon, joka on vielä melko raakile tasaisuutensa suhteen.
Tarjolla oli kolme rataa, jotka tuomaroi Minnä Väyrynen. Tuttuun tapaan luvassa oli kinkkisiä ratoja. Päivän urakka starttasi hyppyradalla, jonka menin myös Ilon kanssa. Topi teki suhteellisen nätisti ja siististi, mutta muurilla se kolautti palikan alas; tuloksena vitonen ja kolmas sija. Keskimmäinen rata vasta vaikea olikin, jos koira ei ollut koko ajan tiukasti käpälässä. Topihan ei ollut ja riensi putkeen rataantutustumisessa aivan käsittämättömältä tuntuneessa kohdassa. Alla oli jo tosin pudonnut rima, joten paljoa emme menettäneet. Radalla oli muutakin sähellystä, sillä Topi oli aivan yllättävän nopea ja reippaasti irtoava, mihin en tietenkään ollut osannut varautua. Ohjasin myös taas kerran liian lepsusti ja sievästi. Viimeiselle radalla yritin asennoitua toisin ja ohjata kuin Orenius, ja sehän tepsi kuin tepsikin. Oikeastaan minulle valkeni vasta eilen, millaista ohjausta Topi todella kisoissa vaatii; tiukkaa käskytystä ja varmaa tietoa siitä, että sitä ohjataan eikä sen tarvitse huolehtia. Eipä Topi myöskään rikki mennyt vähän ronskimmasta käsittelystä - päinvastoin. Rata oli tosi hieno, varmasti paras mitä olemme kisoissa tehneet, mutta kolmanneksi viimeinen este koitui kohtaloksemme. Topi, joka ei ikinä loikkaa puomin alasmenoa, laukkasi eilen reteästi sen yli. Eniten kismitti se, että jos olisin ollut hereillä, kuuliainen Topi olisi ihan varmasti hidastanut ja ottanut kontaktin. Täysin oma vikani siis. Tulos viisi ja 4. sija.
Eilen ärsytti melkoisesti viimeisen radan virhe, mutta jälkeenpäin ajateltuna kisapäivä oli hyvä. Topi löysi vauhtinsa ja intonsa: se irtosi ja haki itse esteitä. Maksamakkaravoileipä ja Cesar-ateria (jollaista en ikimaailmassa olisi kuvitellut ostavani) varmasti tekivät myös tehtävänsä, sekä se, että minä olin Topin kanssa kisapaikalla enemmän ennen starttia. Yleensä äiti on lämmitellyt koiran, mikä selvästi on haitannut Topin käsitystä siitä, kuka sitä ohjaa. Varma tieto siitä, että parhaat namiapajat löytyvät minun taskustani on Topille tärkeää :) Palkintojakin tuli, myös Ilon radasta. Tuuletuksen arvoinen asia myös se, että kumpikaan pojista ei edes yrittänyt mutista toisille koirille kertaakaan koko päivän aikana.
Topi haluaa loppuun vielä kiittää vauhdikkaisiin suorituksiin kannustaneesta muhevasta ruuasta Rapsua ja onnitella rotutoveriaan hienosta luokkanoususta :)
Kisapäivän jälkeen väsyttää (huomatkaa hieman harmaantuneet huulenpielet sekä kaulakurtut, joista saadaan kiittää Topin pari numeroa liian suurta nahkaa)
perjantai, 20. maaliskuu 2009
Olen viime päivät kuumeisesti yrittänyt saada uutta blogia pelittämään, minkä takia päivitykset ovat jääneet vähiin. Tilanne paketin asentamisen suhteen näyttää kuitenkin vieläkin sen verran epätoivoiselta, että päätin luovuttaa hetkeksi ja kirjoittaa tänne. Taitaa seuraava etappi olla webhotelliostokset; nykyinen ExtraMini-kokonaisuus tuntuu olevan vähän liian nafti MysQl-tietokannoille ja muille. Sellaisia hirvityksiä kun blogipalvelu vaatii. Lisää levytilaa ja muita ominaisuuksia siis! Blogin kirjoittaminenko muka välineurheilua...
Sunnuntaina oli vuorossa taas tokokurssi, jossa tällä kertaa teemana oli noutaminen. Ei ihan meidän juttumme siis., vaan yrittänyttä ei laiteta ja vinkit ovat aina tarpeen. Leluleikeistä Mörkö innostuu eniten tahtojen taistelusta aka repimisestä, ja nouto taasen on vähän tylsä. Mitä ideaa siinä muka on, tuumii tulinen Mörkö hömönoutajien leipälajista. Pikkumusta kyllä hakee mielilelujaan hurjan kannustuksen siivittämänä ja on aina niin polleana, kun saa tavaran tuotua käteen asti. Kapulan suhteen sen sijaan olemme jumittaneet samassa vaiheessa jo hyvän tovin. Mörkö kyllä ottaa kapulan suuhun - periaatteessa -, mutta ei kannattele sitä omin voimin. Kapulan koosta ei pitäisi kiikastaa, sillä kapula on extrakääpiömallistoa ja varsin kevyt kapine.
Teimme paljon erilaisia harjoituksia, ja Mörkö jaksoi leikkiä hienosti melkein koko tunnin. Lelujen kanssa sujui yleiseen tasoon verrattaessa mainiosti, sillä Mörkö nosti köyttään maasta, haki sitä ja innostui siitä, vaikka se olikin ollut maassa vähän aikaa liikkumatta. Kapulan kanssa pysyteltiin samalla tasolla. Noutotreenien lisäksi alussa otettiin ringissä pujottelua ja koirakujan läpi luoksetuloa, missä molemmissa Mörkö toimi mahtavasti. Pidin koirakujan juoksua hyvin epävarmana palana purtavaksi, varsinkin kun Milo-cavalier istua napotti rivissä muiden joukossa, mutta turhaan huolehdin. Mörkö viiletti tohvelit vinkuen nätisti sivulle ilman ajatustakaan muista. Hieman se kyllä paineistuu tuollaisissa tilanteissa; se vilkaisi matkan aikana kerran sivulleen, minkä jälkeen kiihdytti kahta kauheammin.
Keskiviikon tokoihin saavuimme himpun myöhässä kyytiongelmista johtuen. Hyvin pääsimme kuitenkin vielä mukaan peruskäskyjen ja paikallaolon maailmaan. Ensimmäisenä harjoituksena oli ringissä peräkkäin kulkemista ja kouluttajien kättelemistä. Juuri autosta kömpineellä Mörköllä oli vauhti päällä ja se oli hirmu innoissaan menossa moikkaamaan käteltäviä ihmisiä, mikä ei tietenkään tässä harjoituksessa ollut toivottavaa. Seuraavaksi lelun kanssa nopeita peruskäskyjä sekä kaukokäskyjä, sitten erilaisia paikallaoloja aina tiivistunnelmaisesta ringistä pujotteluun. Pujottelupaikallaolo oli melkoisen haastava juttu: koirat muutaman metrin päässä toisistaan, ohjaajat kaukana ja välistä pujottelee vieras koira. Vaan ei ongelmaa tässäkään ja Mörkö hoiti homman hienosti. Lopuksi vielä pareittain minimatkan päässä peruskäskyjä ja kättelyä koirat sivulla istuen. Viimeiseksi pyysin kouluttajaa nakittamaan Mörköä, jotta pikkukoira hoksaisi luoksepäästävyyden olevan kiva juttu. Mörkö istui sievästi sivulla ilman hökeltämisiä tai pakittamisia, hienoa!
Molemmilla kerroilla Mörkö oli pääsääntöisesti irti eikä remmittömyyden suhteen ollut mitään ongelmaa. Pikkumusta on vain niin mahdottoman kuuliainen nykyään; mollottaa koko ajan Mitä voisin tehdä seuraavaksi -katseella, häntä viuhuen ja nassu loistaen. Voi olla vain tyytyväinen!
sunnuntai, 15. maaliskuu 2009
Eiliset Varkauden kisat eivät menneet ihan niin kuin piti.
Topia hermostutti, Iloa jumitutti ja Mörkö oli tahmatassu; tuloksena hylkyjä ja kasa yliaikaisia virhepisteratoja. Radat olivat mukavia, namit hyviä ja lelut kivoja, mutta jostain syystä fiilis ei siirtynyt radalle asti. Topikin oikein veti maneesiin, temppuili siellä aivan innoissaan eikä kiinnittänyt muihin koiriin mitään huomiota. Ensimmäisellä radalla pakan kuitenkin sekoitti koiran haukahdus, joka kuului juuri Topin ollessa menossa putkeen ja toisella radalla toisena ollut okseri lävähti alas. Näiden kommellusten seurauksena Topi piilotteli putkessa hetken, riensi vähän turhankin innolla ulko-oven suuntaan oleville esteille ja jäi pälyilemään kesken matkanteon.
Ilo taasen teki ekalla radalla hitaamman puoleisen nollan ja sijoittui toiseksi, mutta toisella radalla takaakierrossa tuli jumi. Se kestikin sitten vähän pitempään. Luokan ainoa tulos, mutta yliaikaa ja virheitä niin paljon, ettei sitä edes tulokseksi laskettu.
Nykyään niin kovin kuuliainen Mörkö palasi entiseen tassutellen-moodiin. Se roikkui ennen rataa köydessä hampaat irvessä, saalisti nameja silmät kiiluen ja nautti rapsutusriehutuksista. Kaikki lässähti kuitenkin radalle mentäessä ja Mörkö tahmatassuili urakalla. Teki siististi, kyllä, teki nätisti, kyllä, teki teknisesti mallikkaasti, kyllä, teki vieläpä mahdottoman tottelevaisesti, mutta kaikki on ihan yhtä tyhjän kanssa kun se samalla teki hitaasti ja jokseenkin haluttomasti. Tuloksena kymppi - kolmas rima lävähti alas ja vedin koiran taas kerran hätiköidessäni aalta ohi.
Toivotontahan tämä on. Topilla ei pää kestä ja Mörkön fysiikka ottaa vastaan. Viikon päästä Topi käy Siilinjärvellä hermoilemassa vähän lisää kolmen radan verran ja se jälkeen meitä ei vähään aikaan kisakentillä nähdä. Turhautuminen iskee.
Hyvää päivässä oli poikien muu käytös. Ne molemmat olivat varsin sävyisiä ja sopuisia kuuliaisuuschamppiooneja, jotka olivat kisapaikalla kuin kala vedessä.
Videoista olen ehtinyt ladata vasta Mörkön videon. Lohdutukseksi Mörkön viime tolleriagin videopätkä, jossa se ei siinäkään tee sillä draivilla millä pystyisi. Vuosisadan pulma.
keskiviikko, 11. maaliskuu 2009
Pitkästä aikaa ohjattua tokoa!
Ilmoitin Mörkön P-K Nuuskujen kahdeksan kerran mittaiselle tokokurssille, ihan vain sen takia, että häiriötreeni on aina tervetulletta ja on kiva puuhata Mörkön kanssa kahdestaan. Pentu kun kinuaa kotona meidän molempien huomiota ahkerasti. ja on vaikea sulkeutua yhteen huoneeseen treenaamaan. Topikin mollottaa pahalla silmällä, jos nakkipussi katoaa suljettujen ovien taakse. Josko saisi myös sen sysäyksen kokeeseenkin kurssilta..
Teoria pidettiin sunnuntaina ja tänään oli ensimmäinen käytännön kerta. Teemana olivat luoksetulo sekä kontakti. Kurssi pidetään Silvosen maneesilla Iiksenvaarassa, jossa pari viikkoa sitten ollut rallytokokin järjestettiin. Rallyssa Mörkö toimi hienosti, joten paikkaa ei tarvinnut jännittää; ainakin sen Mörkö handlaa. Varustauduin kuitenkin mittavalla palkkakavalkaadilla, joka sisälsi kaikkea mahdollista juustosta ja broileripyöryköistä köysileluun ja narupalloon. Loppupalkaksi varasin myös iltaruuan eli raakaa jauhelihaa rasiaan.
Alkuun otettiin luoksepäästävyys rivissä. Ensin Mörkö meni vastaan häntä heiluen, sitten pakitti jalkojeni taakse korvat takana ja peräsin alhaalla. Antoi kuitenkin koskea itseensä ja hampaatkin olisi varmasti saanut katsoa, jos olisi jämäkästi ne kurkannut. Jännitän itse aina luoksepäästävyyttä kauheasti - pelkään, että koira napsaisee vaikkei olekaan kuuna päivänä sitä tehnyt. Olen vain vainoharhainen ja jännitys siirtyy varmasti koiraankin. Luultavasti Mörkö tekee seuraavalla kerralla mallikkaan luoksepäästävyyden, kun nyt muistaa jutun jujun.
Sitten siirryttiin kontaktiharkkoihin: nami polvelle ja katsekontaktilla lupa, ympäri maneesia kuljeskelua ja katseesta palkka ja niin edelleen. Loppuaika taidettiinkin sitten käyttää luoksetulotreeneihin, joita oli paljon erilaisia. Oli paikan, vauhdin ja odottamisen hiontaa erilaisilla häiriöillä höystettynä. Mörkö teki suurimman osan treeneistä ilman remmiä eikä haikaillut muihin juttuihin lainkaan, vaan huomio pysyi koko ajan tekemisessä. Yhdessä harjoituksessa palkkasin lelulla ja lopussa annettiin vielä tehtäväksi harjoitella erityisesti lelupalkkausta. Mörkö yllätti iloisesti: sain palkata sitä kolmesti lelulla, ilman innon ja mielenkiinnon hiipumista. Lelu sai yhtä hurjaa kyytiä joka kerta. Hieno Mörkö! Vuosi sitten ei olisi vielä onnistunut alkuunkaan. Olemme oppineet leikkimään yhdessä, ja se on mahtava juttu.
Mörkö oli koko ajan hirmu kuuliainen; ei rähjännyt kenellekään, ei hökeltänyt, haistellut tai karkaillut. Oli kaikin puolin tosi kiltti poika. Silti jäi jostain syystä vähän paha maku, enkä oikein itsekään tiedä miksi. En ehkä suostu näkemään sitä valtavaa kehitystä, joka Mörkössä on tapahtunut, vaan märehdin esimerkiksi luoksepäästävyyttä tai ikuisuusprojektia seuraamista. Yhteistyön parantuminen on vain epäkonkreettinen asia, jota on vaikea seurata. Asennemuutos paikallaan siis, koirassa ei ole mitään vikaa :)