Eilen aamulla pääsimme rally-tokoilemaan tolleriporukan kanssa. Mörkö oli toki kirjaimellisesti mustana lampaana mukana, onhan poika jo yhden kerran kokemuksellaan vanha rallykonkari. Osanotto oli loppujen lopuksi harmittavan vähäistä, ja kun Heidinkin koirat olivat kennelyskäkaranteenissa, saimme varsinaista tehotreeniä. Mörköstä rally oli taas kivaa, mutta tekemistä haittasi selkeästi märkä peppu, jota ei millään voinut ainakaan ensimmäisellä käskyllä maahan läntätä. Topi esitteli hienoa osaamistaan varsin suvereenisti, ja pääsipä se olemaan Heidin kokeilukoiranakin. Parin yhteistyö sujui vallan mainiosti ja miksikäs ei olisi sujunut - Topi tykkää Heidistä varsin paljon (millä ei suinkaan ole mitään tekemistä Heidin itsetekemien hevosensydänmakupalojen kanssa..) ja kun namipussi vielä teki siirron Heidin taskuun, oli Topi valmis rallyilemaan Heidin kanssa vaikka maailman tappiin asti :) Kiitos vielä pipareista ja glögistä + mukavasta seurasta Heidille, Hannelelle ja Pialle!
Iltasella suuntasimme vielä agitreeneihin. Topin ensimmäisellä radalla tippui yksi rima, jonka päättelimme kolisseen minun väärän liikkumiseni takia ja toisella kerralla ala lävähti taas yksi ainoa kepukka. Toisella kerralla todennäköisesti kutsuin koiraa välistävetoon turhan aikaisin, jolloin Topille tuli hirmuinen kiire ja se hutiloi.
Nyt myös, ensimmäistä kertaa, videomateriaalia Topista radalla. Laadun puolesta lienee paikallaan varoittaa, että treenihallimme valaistus ei ole sieltä säkenöivimmästä päästä ja kameran liikuttelijana oli äitini, jonka oli mahdotonta nähdä pilkkopimeässä mihin kamera milloinkin osoitti. Toivotaan, että jotain sieltä kuitenkin näkyy :)
Topi agilitoi
Jaha. Sitten Mörkö. Voi Mörkö Mörkö Mörkö. Mörkö pääsi reunalla tuunin räkytettyään viimeisenä radalle. Suunnitelma oli seuraava: jos nenä vie, juoksen piiloon ja äitini hakee koiran hihnaan ja vie sen laidalle. Saisi itse miettiä, mikä meni väärin. Aloitimme puomilla, joka on keikkuu tukevasti Mörkön top10-listan piikkipaikalla. Revitysleluna oli tällä kertaa pallo, josta Mörkö oli hurjan innoissaan. Puomille syöksyi täydellä vauhdilla (hyvä kun itse pysyin perässä, ja se on jo paljon Mörköltä :)) ja ravasi erinomaisen nätisti kontaktin loppuun asti, minkä jälkeen taisteli todella hienosti pallon kanssa. Tätä toistettiin pari kertaa. Koiran kierrokset oli koko ajan pilvissä ja silmissä tekemisen innosta kertova hullunkiilto. Seuraavaksi otettiin yksittäistä hyppyä remmin kanssa täydestä vauhdista. Eilen oikeastaan ensimmäisen kerran näin Mörkön syäksyvän räjähtävän määrätietoisesti hypylle. Palkka tuli taas taisteluna. Hyppyä ei toistettu enempää, kun teki niin hirmu hienosti. Päätin ottaa vielä loppuun putken, ihan lyhyenä ja helppona. Nyt tehtiin irti. Tällä kertaa istutin koiran putken suun eteen, ettei lähetysmatkalla millään voisi tulla mahdollisuutta hajureissuun. Istui lähdössä innosta täristen ja koko ajan valmiina lähtemään liikkeelle. Putkeen meni laukalla ja tuli sieltä myös ulos täydellä vauhdilla. Kuitenkin heti, kun pääsi pois putkesta, teki tiukan suorakulman oikealle jonkin hajun perään. Sain napattua pannasta kiinni, joten karkuretki päättyi lyhyeen. Koira veti kuitenkin ihan lukkoon koko systeemin ja seisoskeli vain häntäänsä heilutellen katse tyhjänä. Lelu ei kelvannut enää ollenkaan, mutta pystyi kuitenkin syömään hyvin. Otettiin vielä putki huippuisolla namipalkalla ja rapsutuksilla.
Nyt siis taas mietintämyssy päähän.. En edes ymmärrä, miten koira pystyi lähtemään niin suoraviivaisesti ja määrätietoisesti putkesta ulos tultuaan kohti jotain hajua, vaikkei se ollut siinä osassa hallia käynytkään. Kovasti myös mietityttää, miksi koira on näennäisesti niin kovin innoissaan esteistä - syöksyy niille täydellä vauhdilla ja tärisee lähdössä, mutta siinä samassa heittää pyyhkeen kehään ilman mitään ennakkovaroitusta ja vetää lukkoon. Mörkön kanssa onkin aina, kaikessa tekemisessä, ollut haastena se, kun koira ei kerro aikeistaan eleillä ennakkoon. Esimerkkinä tästä on paikallamakuu, josta koiralla oli tapana vain yhtäkkiä nousta hissinä ylös, ilman haisteluja, levottomuutta tai muita eleitä. Vaikea pähkinä purtavaksi... Ehkä kuitenkin jatkamme näitä harjoituksia vielä pari viikkoa, ja katsotaan sitten missä mennään. Ensi kerralle kuitenkin pari asiaa muistettavaksi:
Iltasella suuntasimme vielä agitreeneihin. Topin ensimmäisellä radalla tippui yksi rima, jonka päättelimme kolisseen minun väärän liikkumiseni takia ja toisella kerralla ala lävähti taas yksi ainoa kepukka. Toisella kerralla todennäköisesti kutsuin koiraa välistävetoon turhan aikaisin, jolloin Topille tuli hirmuinen kiire ja se hutiloi.
Nyt myös, ensimmäistä kertaa, videomateriaalia Topista radalla. Laadun puolesta lienee paikallaan varoittaa, että treenihallimme valaistus ei ole sieltä säkenöivimmästä päästä ja kameran liikuttelijana oli äitini, jonka oli mahdotonta nähdä pilkkopimeässä mihin kamera milloinkin osoitti. Toivotaan, että jotain sieltä kuitenkin näkyy :)
Topi agilitoi
Jaha. Sitten Mörkö. Voi Mörkö Mörkö Mörkö. Mörkö pääsi reunalla tuunin räkytettyään viimeisenä radalle. Suunnitelma oli seuraava: jos nenä vie, juoksen piiloon ja äitini hakee koiran hihnaan ja vie sen laidalle. Saisi itse miettiä, mikä meni väärin. Aloitimme puomilla, joka on keikkuu tukevasti Mörkön top10-listan piikkipaikalla. Revitysleluna oli tällä kertaa pallo, josta Mörkö oli hurjan innoissaan. Puomille syöksyi täydellä vauhdilla (hyvä kun itse pysyin perässä, ja se on jo paljon Mörköltä :)) ja ravasi erinomaisen nätisti kontaktin loppuun asti, minkä jälkeen taisteli todella hienosti pallon kanssa. Tätä toistettiin pari kertaa. Koiran kierrokset oli koko ajan pilvissä ja silmissä tekemisen innosta kertova hullunkiilto. Seuraavaksi otettiin yksittäistä hyppyä remmin kanssa täydestä vauhdista. Eilen oikeastaan ensimmäisen kerran näin Mörkön syäksyvän räjähtävän määrätietoisesti hypylle. Palkka tuli taas taisteluna. Hyppyä ei toistettu enempää, kun teki niin hirmu hienosti. Päätin ottaa vielä loppuun putken, ihan lyhyenä ja helppona. Nyt tehtiin irti. Tällä kertaa istutin koiran putken suun eteen, ettei lähetysmatkalla millään voisi tulla mahdollisuutta hajureissuun. Istui lähdössä innosta täristen ja koko ajan valmiina lähtemään liikkeelle. Putkeen meni laukalla ja tuli sieltä myös ulos täydellä vauhdilla. Kuitenkin heti, kun pääsi pois putkesta, teki tiukan suorakulman oikealle jonkin hajun perään. Sain napattua pannasta kiinni, joten karkuretki päättyi lyhyeen. Koira veti kuitenkin ihan lukkoon koko systeemin ja seisoskeli vain häntäänsä heilutellen katse tyhjänä. Lelu ei kelvannut enää ollenkaan, mutta pystyi kuitenkin syömään hyvin. Otettiin vielä putki huippuisolla namipalkalla ja rapsutuksilla.
Nyt siis taas mietintämyssy päähän.. En edes ymmärrä, miten koira pystyi lähtemään niin suoraviivaisesti ja määrätietoisesti putkesta ulos tultuaan kohti jotain hajua, vaikkei se ollut siinä osassa hallia käynytkään. Kovasti myös mietityttää, miksi koira on näennäisesti niin kovin innoissaan esteistä - syöksyy niille täydellä vauhdilla ja tärisee lähdössä, mutta siinä samassa heittää pyyhkeen kehään ilman mitään ennakkovaroitusta ja vetää lukkoon. Mörkön kanssa onkin aina, kaikessa tekemisessä, ollut haastena se, kun koira ei kerro aikeistaan eleillä ennakkoon. Esimerkkinä tästä on paikallamakuu, josta koiralla oli tapana vain yhtäkkiä nousta hissinä ylös, ilman haisteluja, levottomuutta tai muita eleitä. Vaikea pähkinä purtavaksi... Ehkä kuitenkin jatkamme näitä harjoituksia vielä pari viikkoa, ja katsotaan sitten missä mennään. Ensi kerralle kuitenkin pari asiaa muistettavaksi:
- ei muualla kuin radalla palkkaa (tai muuhun tekemiseen 'huonoa' palkkaa, esim. nappuloita)
- ei huomiota radan ulkopuolella
- lyhyet treenit, selvästikin kaksi estettä max.!
Kommentit