Tänään suuntasimme Mörkön kanssa varhain aamulla Jessica Svanljungin oppiin hiomaan tokoliikkeitä. Neljän koirakon ryhmällemme oli varattu ruhtinaalliset kaksi ja puoli tuntia tehokasta treeniaikaa, joten näppejään ei tarvinnut jäädä nuolemaan treenimäärän suhteen.
Valitsin ensimmäiseksi liikeeksemme seuraamisen, ikuisen murheenkryynimme. Mörkö seuraa niin hienosti ja tiiviisti ihan pienenkin käsiavun kanssa, mutta heti kun käsi nousee ylemmäs ja alkaa heilua, M alkaa hakea katsekontaktia jolloin samalla menosta tulee väljähtänyttä. Väljääntymisestä seuraa koiran turhautuminen, turhautumisesta jätättäminen, jätättämisestä haahuilu ja haahuilusta haistelu. Varsinainen noidankehä siis. Jessicalta sain ohjeeksi jättää nyt sen käsiavun kokonaan pois ja yksinkertaisesti käyttää hihnaa pienenä pakotteena. Emme saaneet kuitenkaan omasta mielestäni vielä tänään seuraamista siihen kuntoon millaista sen haluaisin olevan, joten nyt pitää treenailla uusien neuvojen mukaan muutama päivä ja katsoa miltä alkaa näyttää. Sitten Mörkö on taas ihan sekaisin mikä homman nimi on, joten hyöty on todennäköisesti pyöreä nolla. Vaan kokeillaan... Jotenkin pitäisi vain saada koira ymmärtämään, että nyt ei vaadita katsekontaktia, vaan saa ihan rauhassa kyylätä kättä namin toivossa. Kättä seuratessa kun ei ole moitteen sijaa muuten kuin joskus käännöksissä. Huoh, liian hyvin opetettu katsekontaktiin, oma vika ;)
Seuraavaksi otimme estehypyn. Viimeksi olimme tehneet kokonaista liikettä kesäkuussa, mutta toisaalta treenailleet ahkerasti liikkeen osa-alueita, erityisesti seisomista hievahtamatta, joten en ollut oikein kartalla mitä sieltä tulisi. Treeni oli tuottanut tulosta ja liikkeessä ei ollut nipottamista. Vain hieman kauemmas saisi hypätä, jos itse haluan sitä vaatia. Hyppää kuitenkin tosi nätisti ja varmasti, jää seisomaan napakasti eikä ennakoi istumista. Lisäksi suorittaa koko liikkeen tosi innolla. Tämä liike oli ehdottomasti positiivinen yllätys!
Vielä viimeiseksi otimme paikallaoloa ryhmässä. Ensimmäisellä kerralla Mörkö oli reunassa, vieressä nahkacollie. Jätin koiran noin kymmenen metrin päähän, pysyi hyvin koko ajan. Melko rauhallisenakin, ei nuuskutellut tai painanut päätä maahan eikä muutenkaan kuikuillut muualle. Pari suullista kehua annoin makuun aikana. Sitten järjestäydyimme uudelleen, nyt Mörkö oli keskellä toisella puolellaan sama nahkacollie ja toisella snautseri. Snautseri oli hyvä häiriö: mustat partasuut ovat aina olleet vähän pelottava juttu Mörköstä. Nämä pari minuuttia menivät aika lailla penkin alle, koira nousi kahdesti ja molemmilla kerroilla ihan ilmaan mitään ennakkovaroitusta. Ei mitään nuuskimisia, kaulan kurotteluja, pään painamista, ei yhtään mitään, suoraan vain pomppasi pystyyn. Tämä alkaa olla jo vähän hankalaa kun Mörköstä ei pysty yhtään lukemaan, mahtaako sillä olla joku muu kuin paikallaan makaaminen mielessä. Jessicakaan ei ollut huomannut koirassa mitään merkkejä, se oli vain maannut molemmilla kerroilla ihan kaikessa rauhassa katse suoraan eteenpäin ja yhtäkkiä vain noussut. Ekalla kerralla nenä vei, toisella nousi seisomaan ja hiipi, josta kyllä tippui sukkelasti takaisin maahan käskystä.
Luoksepäästävyydessä ei ollut ongelmaa: vähän peppu siirtyi mutta antoi nätisti tutkia suun ja rapsuttaa rintaa.
Huomenna on vielä toinen kaksi- ja puolituntinen edessä, vaan en yhtään tiedä mitkä liikkeet ottaisimme. Jäävät liikkeet ovat tuttua kauraa, seuraaminen on niissä ainoa ongelma, paikkamakuu tulee varmasti muutenkin, estehyppy otettiin jo, luoksetulossa ei ole mitään erityistä ongelmaa... Ehkä pitäisi ottaa joku avoimen liike, vaikka nouto tai kaukot yhdeksi liikkeeksi eikä toisaalta ruutuakaan voi koskaan liian aikaisin alkaa treenata.
Valitsin ensimmäiseksi liikeeksemme seuraamisen, ikuisen murheenkryynimme. Mörkö seuraa niin hienosti ja tiiviisti ihan pienenkin käsiavun kanssa, mutta heti kun käsi nousee ylemmäs ja alkaa heilua, M alkaa hakea katsekontaktia jolloin samalla menosta tulee väljähtänyttä. Väljääntymisestä seuraa koiran turhautuminen, turhautumisesta jätättäminen, jätättämisestä haahuilu ja haahuilusta haistelu. Varsinainen noidankehä siis. Jessicalta sain ohjeeksi jättää nyt sen käsiavun kokonaan pois ja yksinkertaisesti käyttää hihnaa pienenä pakotteena. Emme saaneet kuitenkaan omasta mielestäni vielä tänään seuraamista siihen kuntoon millaista sen haluaisin olevan, joten nyt pitää treenailla uusien neuvojen mukaan muutama päivä ja katsoa miltä alkaa näyttää. Sitten Mörkö on taas ihan sekaisin mikä homman nimi on, joten hyöty on todennäköisesti pyöreä nolla. Vaan kokeillaan... Jotenkin pitäisi vain saada koira ymmärtämään, että nyt ei vaadita katsekontaktia, vaan saa ihan rauhassa kyylätä kättä namin toivossa. Kättä seuratessa kun ei ole moitteen sijaa muuten kuin joskus käännöksissä. Huoh, liian hyvin opetettu katsekontaktiin, oma vika ;)
Seuraavaksi otimme estehypyn. Viimeksi olimme tehneet kokonaista liikettä kesäkuussa, mutta toisaalta treenailleet ahkerasti liikkeen osa-alueita, erityisesti seisomista hievahtamatta, joten en ollut oikein kartalla mitä sieltä tulisi. Treeni oli tuottanut tulosta ja liikkeessä ei ollut nipottamista. Vain hieman kauemmas saisi hypätä, jos itse haluan sitä vaatia. Hyppää kuitenkin tosi nätisti ja varmasti, jää seisomaan napakasti eikä ennakoi istumista. Lisäksi suorittaa koko liikkeen tosi innolla. Tämä liike oli ehdottomasti positiivinen yllätys!
Vielä viimeiseksi otimme paikallaoloa ryhmässä. Ensimmäisellä kerralla Mörkö oli reunassa, vieressä nahkacollie. Jätin koiran noin kymmenen metrin päähän, pysyi hyvin koko ajan. Melko rauhallisenakin, ei nuuskutellut tai painanut päätä maahan eikä muutenkaan kuikuillut muualle. Pari suullista kehua annoin makuun aikana. Sitten järjestäydyimme uudelleen, nyt Mörkö oli keskellä toisella puolellaan sama nahkacollie ja toisella snautseri. Snautseri oli hyvä häiriö: mustat partasuut ovat aina olleet vähän pelottava juttu Mörköstä. Nämä pari minuuttia menivät aika lailla penkin alle, koira nousi kahdesti ja molemmilla kerroilla ihan ilmaan mitään ennakkovaroitusta. Ei mitään nuuskimisia, kaulan kurotteluja, pään painamista, ei yhtään mitään, suoraan vain pomppasi pystyyn. Tämä alkaa olla jo vähän hankalaa kun Mörköstä ei pysty yhtään lukemaan, mahtaako sillä olla joku muu kuin paikallaan makaaminen mielessä. Jessicakaan ei ollut huomannut koirassa mitään merkkejä, se oli vain maannut molemmilla kerroilla ihan kaikessa rauhassa katse suoraan eteenpäin ja yhtäkkiä vain noussut. Ekalla kerralla nenä vei, toisella nousi seisomaan ja hiipi, josta kyllä tippui sukkelasti takaisin maahan käskystä.
Luoksepäästävyydessä ei ollut ongelmaa: vähän peppu siirtyi mutta antoi nätisti tutkia suun ja rapsuttaa rintaa.
Huomenna on vielä toinen kaksi- ja puolituntinen edessä, vaan en yhtään tiedä mitkä liikkeet ottaisimme. Jäävät liikkeet ovat tuttua kauraa, seuraaminen on niissä ainoa ongelma, paikkamakuu tulee varmasti muutenkin, estehyppy otettiin jo, luoksetulossa ei ole mitään erityistä ongelmaa... Ehkä pitäisi ottaa joku avoimen liike, vaikka nouto tai kaukot yhdeksi liikkeeksi eikä toisaalta ruutuakaan voi koskaan liian aikaisin alkaa treenata.
Kommentit