Meillä oli Joensuun näyttelyissä (kansallinen ja kansainvälinen) hieman odotetustikin sininen viikoloppu. Kävimme toteamassa, että Mörkö on Hyvä eikä yhtään sen enempää ja hyvä niin ;)

Lauantaita en mielelläni muistelisi, sillä Mörkön käytös ei ollut ihailtavaa: se rähähti Tomppa-enolleen, jolloin tuomari päätteli pikkumörriäisen olevan hurja tappajakoira, joka puree kaikkea liikkuvaa. Niinpä tuomari ei Mörköä muuten paljoa pöydällä tutkinut, sukukalleudet vain tarkisti, ja senkin ajan tuomari käski pitää koiraa tiukasti päästä kiinni. Sinänsä tuntui ihan hullulta, ihan kuin olisi hirmuista raivotautista koiraa pidellyt kehässä. Mörkö kun ei taatusti hammasta käyttäisi tai edes murisisi sitä moikkaamaan tulevalle ihmiselle missään tilanteessa. Kuitenkin ihan todella odotin harmaata nauhaa sen perusteella miten tuomari koiraan suhtautui ja se olisikin ollut ihan oikeutettua, sillä ei tuosta koirasta cavalierille tyypillisiä luonteenpiirteitä löydä etsimälläkään. Kuitenkin yllätykseksi H tuli arvostelulla, jossa oli paljon hyvää:

"Keskikokoa kookkaampi uros, jolla erittäin dominoiva ja vahva luonne, mikä ei ole tyypillistä rodulle. Kauniin muotoinen pää. Hyvä runko. Vahvat käpälät. Valitettavasti turkki on kuiva eikä kunnossa. Hyvät sivuliikkeet."

Eikä tuo kuvaus luonteesta mikään yllätys ole, ihan selväähän se on ettei Mörkö mikään peruscavalier ole useilta luonneominaisuuksiltaan. Tosin ei kaikkea perimän piikkiin voi laittaa, Topi on antanut tosi huonoa mallia miten toisten koirien kanssa käyttäydytään ja loppujen lopuksi Mörkön positiiviset kokemukset toisista koirista voi laskea melkein yhden käden sormilla.

Tähän päivään sen sijaan voi olla tosi tyytyväinen ihan kaikilta osin: Mörkö esiintyi ja käyttäytyi erinomaisesti sekä sai kivan arvostelun:

"Reippaasti esiintyvä black&tan-uros. Hyvä pää. Kyynärpäissä löysyyttä. Sopivasti kulmautuneet takaraajat. Hieman lyhyt lantio. Turhan korkea häntä. Liikkuu hyvin sivusta, löysästi edestä."

Tänään tuli siis luonteesta ja  käytöksestä vain positiivista kommenttia. Mutta niinhän se on, että koira voi näyttää ihan erilaisia asioita itsetään jokaisella näyttelykerralla sen pariminuuttisen aikana, jolloin kehässä ollaan. Tämä jää nyt kuitenkin meidän vikaksi näyttelyksi, sillä Mörkö ei ole näyttelykoira enkä minä puolestaan näyttelyihminen. Onpahan nyt näyttelytulos, jos Mörkö jonkun korkean voiman avulla saavuttaa esimerkiksi agivalion arvoon tarvittavat tulokset jonain kauniina päivänä ;))