Heinäkuun alussa tehtyjen jälkien jälkeen olemme vietelleet totaalista lomaa, jättäen niin tokon, agin kuin mejänkin kokonaan tauolle. Tauolle saikin jäädä hyvillä mielin, sillä Topi jäljesti kisamittaisen jäljen aivan ykkösen arvoisesti merkaten makauksetkin siististi, kun niillä oli aimo kasa natustettavaa. Mörkökin teki ennätysmittaisen jäljen, noin viisisataa metriä, joka tosin oli niin hankalassa maastossa, että lopussa alkoivat voimat loppua eikä jalka noussut enää kovinkaan kepeästi kaatuneiden puiden yli. Oli myös todella kuuma ja Mörkö oli odotellut autossa jo melkoisen pitkään ennen jäljestystä, joten olosuhteisiin nähden M teki hyvää työtä. Ensimmäinen ja toinen osuus olivat nimittäin taattua Mörkö-laatua: tarkkaa, siistiä ja hyvätempoista. Vähän piti välillä kysäistä narun toiselta päältä henkistä tukea siihen, että oikeaan suuntaan mennään. Kolmannen osuuden loppu meni vähän penkin alle, kun koiran voimat olivat ihan loppu ja kieli meinasi lähteä hurjasta läähättämisestä irti. Urheasti pikkumies kuitenkin raahusti kaadolle asti pienien kannustuksien saattelemana ja napsi hirven jalan alle piilotetut namit. Jalka nimittäin sellaisenaan saa Mörköltä lähinnä pöyristyneen tuhahduksen.
Kun treenit jäivät tauolle, jäi aikaa mökkeilylle ja pojat kolusivatkin puolet Pohjois-Karjalan vaellusreiteistä läpi. Koirat tutustuivat myös lampaisiin, Mörkö ensimmäistä kertaa aivan lähietäisyydeltä. Topin mielestä lampaat ovat "hui kauhistus!", mutta Mörkö uskalsi loppujen lopuksi melko rohkeasti moikata lampaiden tiukasta tuijotuksesta huolimatta. Ne kun tuntuivat olevan oikein erikoisen kiinnostuneita nelijalkaisista vieraistaan ja tunkivat isosilmäiset päänsä oikein aitojen välistä päästäkseen tekemään lähempää tuttavuutta.
Koska aiomme Topin kanssa suunnata mejäkokeeseen ja toivottavasti vielä jäljelle saakka, ostoslistalta löytyi starttipistooli. Nyt, kun sellainen omasta takaa löytyy, olemme käyneet karkoittamassa paukkupelkoa useaan kertaan parin viikon aikana. Kabanossit ja lihapullat maahan, pojat niitä syömään ja pari ammusta, siinä se. Mörkö ei tietenkään ole paukuista moksiskaan ja on vain seitsemännessä taivaassa, kun ihan ilmaiseksi saa herkutella, mutta paljon siitä on kuitenkin ihan omana itsenään apua, kun Topi saa tukea rauhallisesta pikkuotuksesta. Vähän Mörkössä on tosin havaittavissa pientä närkästymistä, kun sen nakkien natustelua häiritään mokomalla paukuttelulla ;) Topikin on päässyt vähän irti pelostaan, ja sen ruumiinkieli ei ole enää niin pelosta kertovaa kuin aiemmin. Häntä pilkottaa jo koipien välistä eikä ryhtikään ole kuin vanhalla papparaisella. Kuitenkin se, miten hitaasti Topi palautuu, näkyy yhä erittäin selvästi. Yllättävän hyvin kuitenkin esimerkiksi pallon heittely saa sen unohtamaan ammuskelun.
Tänään suuntasimme agitreeneihin useamman viikon tauon jälkeen ja ainakin Mörköstä näki erittäin selvästi, että patoutunutta energiaa ja intoa riitti paljon tavallista enemmän. Molemmat koirat tekivät hyvin, ja Mörkö pitkästä aikaa haki kepit keskellä pitkää rataa aivan oikein. Eikä muuten ollut edes mikään helpoin kulma. Hieno M! Kiva nähdä, että harjoittelu ihan oikeasti tuottaa tulosta. Mörkö tuntui tänään löytäneen myös sisäisen bordercolliensa (tai no vähintään belginsä!) tokon suhteen, niin intensiivistä sen seuraaminen se oli ja liikkeet suoritettiin just nyt eikä kohta. Sain sen myös juuri oikeaan vireeseen paikallaoloa ajatellen. Koira pysyi kaiken aikaa todella levollisena, mitä koetin vahvistaa tiheillä palkkauksilla: 10s + 5m, 10s + 5m, 5s + 10m ja 20s + 1m selin koiraan. Pitää vain jatkossakin muistaa pitää etäisyys ja aika sellaisina, että koiralla on mahdollisuus onnistua.
Topi tahtoo myös kertoa, että se ei ole helteitä kummemmin kaivannut, koska silloin sillä on ainakin näääääin kuuma:
Hassu hylje.
Kun treenit jäivät tauolle, jäi aikaa mökkeilylle ja pojat kolusivatkin puolet Pohjois-Karjalan vaellusreiteistä läpi. Koirat tutustuivat myös lampaisiin, Mörkö ensimmäistä kertaa aivan lähietäisyydeltä. Topin mielestä lampaat ovat "hui kauhistus!", mutta Mörkö uskalsi loppujen lopuksi melko rohkeasti moikata lampaiden tiukasta tuijotuksesta huolimatta. Ne kun tuntuivat olevan oikein erikoisen kiinnostuneita nelijalkaisista vieraistaan ja tunkivat isosilmäiset päänsä oikein aitojen välistä päästäkseen tekemään lähempää tuttavuutta.
Koska aiomme Topin kanssa suunnata mejäkokeeseen ja toivottavasti vielä jäljelle saakka, ostoslistalta löytyi starttipistooli. Nyt, kun sellainen omasta takaa löytyy, olemme käyneet karkoittamassa paukkupelkoa useaan kertaan parin viikon aikana. Kabanossit ja lihapullat maahan, pojat niitä syömään ja pari ammusta, siinä se. Mörkö ei tietenkään ole paukuista moksiskaan ja on vain seitsemännessä taivaassa, kun ihan ilmaiseksi saa herkutella, mutta paljon siitä on kuitenkin ihan omana itsenään apua, kun Topi saa tukea rauhallisesta pikkuotuksesta. Vähän Mörkössä on tosin havaittavissa pientä närkästymistä, kun sen nakkien natustelua häiritään mokomalla paukuttelulla ;) Topikin on päässyt vähän irti pelostaan, ja sen ruumiinkieli ei ole enää niin pelosta kertovaa kuin aiemmin. Häntä pilkottaa jo koipien välistä eikä ryhtikään ole kuin vanhalla papparaisella. Kuitenkin se, miten hitaasti Topi palautuu, näkyy yhä erittäin selvästi. Yllättävän hyvin kuitenkin esimerkiksi pallon heittely saa sen unohtamaan ammuskelun.
Tänään suuntasimme agitreeneihin useamman viikon tauon jälkeen ja ainakin Mörköstä näki erittäin selvästi, että patoutunutta energiaa ja intoa riitti paljon tavallista enemmän. Molemmat koirat tekivät hyvin, ja Mörkö pitkästä aikaa haki kepit keskellä pitkää rataa aivan oikein. Eikä muuten ollut edes mikään helpoin kulma. Hieno M! Kiva nähdä, että harjoittelu ihan oikeasti tuottaa tulosta. Mörkö tuntui tänään löytäneen myös sisäisen bordercolliensa (tai no vähintään belginsä!) tokon suhteen, niin intensiivistä sen seuraaminen se oli ja liikkeet suoritettiin just nyt eikä kohta. Sain sen myös juuri oikeaan vireeseen paikallaoloa ajatellen. Koira pysyi kaiken aikaa todella levollisena, mitä koetin vahvistaa tiheillä palkkauksilla: 10s + 5m, 10s + 5m, 5s + 10m ja 20s + 1m selin koiraan. Pitää vain jatkossakin muistaa pitää etäisyys ja aika sellaisina, että koiralla on mahdollisuus onnistua.
Topi tahtoo myös kertoa, että se ei ole helteitä kummemmin kaivannut, koska silloin sillä on ainakin näääääin kuuma:
Hassu hylje.
Kommentit