Olimme tänään JoA:n itsenäisyyspäivän kisoissa kisaamassa Mörkön kanssa ja tulihan se nollatilikin avattua :)
Heti aamulla kisapaikalle saavuttuamme suuntasimme mittaukseen, koska viime kisojen tuomari oli jättänyt Mörkön kokoluokan avoimeksi. Otus meinasi uhkaavasti joutua vaihtamaan medeihin, mutta onneksemme tuomari (Minna Väyrynen) oli mukava ja mittasi niin monta kertaa, että keskiarvoksi tuli mini. Mörkö on nyt siis ihan virallisesti pikkukoira isolla peellä. Hyvä niin, se ei minihypyilläkään mikään duracell-pupu ole ja korkeammat hypyt saattaisivat jättää yhtään tiukemmat ihanneajat reilusti saavuttamatta.
Ensimmäinen rata oli melko tavallinen ykkösluokan rata: ei mitään ylitsepääsemättömän vaikeita kohtia muttei toisaalta mikään vain läpijuostava vauhtiratakaan. Heti alkuun oli kahden hypyn jälkeen keinu ja kuten olin rataantutustumisessa vähän jo uumoillut: Mörkö jäi häntää heiluttaen mollottamaan esteen keskivaiheille ja vasta monien kannustusten jälkeen sai tohvelinsa liikkeelle. Tahmean alun jälkeen Mörkö pääsi kuitenkin hyvin vauhtiin ja reipas meno säilyi koko radan. Kepit olivat tosin hiukan hitaat, mutta mielummin hieman rauhallisemmin kuin räiskimällä ja virheitä tehden. Radan keskivaiheilla sössin itse jotain ihan ihmeellistä, mutta oikealle esteelle koira kuitenkin loppujen lopuksi meni. Lopun putkiansankin Mörkö ohitti hienosti ja tähtäsi hyvin oikeaan päähän putkea. Ratavirheitä ei siis tullut, mutta palkintojenjakoon asti sai jännittää oliko ihanneaika ylittynyt hitaan keinun vuoksi. Lopputulos oli se, että jos Mörkö olisi ollut 19 sadasosasekuntia hitaampi, nolla olisi jäänyt saavuttamatta, mutta kun aikavirhettä oli se maaginen 0,8, nolla tuli :) Sijoitus oli neljäs.
Toisella radalla ei helpotukseksemme ollut keinua hidastamassa, mutta ihanneaika oli sen verran tiukka että epäilin meidän muutenkaan siihen yltävän. Aikavirhe oli kuitenkin turha huoli, virheet tulivat jostain ihan muusta. Rata lähti vauhdikkaasti ja Mörkö teki huolellisesti ja varmasti, kunnes itse munasin sanomalla "putkeen" kun piti mennä pussiin. Fiksuna koirana Mörkö ohitti pussin suun (johon onnistuin kyllä osoittamaan ihan oikein) juosten kohti seuraavana olevaa putkea. Se kuitenkin pysähtyi heti oman vauhtini hiivuttua ja tajusi oma-aloitteisesti kipittää takaisinpäin ja pujahtaa pussiin. Lopputuloksena siis tyhmä ohjaaja, ihan liian teräväpäinen koira. Olin ennen Mörköä vakuuttunut siitä, että koira lukee paljon enemmän kropan liikettä ja se on ihan sama mitä kanoja ja kyniä se ohjaaja huutelee. Enää en ole, kiitos Mörkön. Mörkö tosiaankin kuuntelee mitä sanon ja tekee niin kuin käsken: kun sanon renkaalle mentäessä hyppy, se suuntaa lähimmälle hypylle ohittaen renkaan ja kun sanon pussin suulla putkeen, se etsii lähimmän putken eikä mene pussiin. Ja kun itse höpisen kisoissa jännittyneenä vähän mitä sattuu, johtuvat virheet aina siitä. Toiselta radalta tuli siis vitonen, jolla sijoituimme taas neljänneksi.
Mörkö osoittautui yllättävän toimivaksi vieraassa tilanteessa ja paikassa, hajut ja muut koirat kiinnostivat sitä jopa epäilyttävän vähän ja ihan hyvin vauhtiakin löytyi vaikka kaukana oltiinkin treenitasosta. Nyt varmaan uskallus riittäisi ihan vieraisiin kisoihin vähän kauemmaksikin :)
Heti aamulla kisapaikalle saavuttuamme suuntasimme mittaukseen, koska viime kisojen tuomari oli jättänyt Mörkön kokoluokan avoimeksi. Otus meinasi uhkaavasti joutua vaihtamaan medeihin, mutta onneksemme tuomari (Minna Väyrynen) oli mukava ja mittasi niin monta kertaa, että keskiarvoksi tuli mini. Mörkö on nyt siis ihan virallisesti pikkukoira isolla peellä. Hyvä niin, se ei minihypyilläkään mikään duracell-pupu ole ja korkeammat hypyt saattaisivat jättää yhtään tiukemmat ihanneajat reilusti saavuttamatta.
Ensimmäinen rata oli melko tavallinen ykkösluokan rata: ei mitään ylitsepääsemättömän vaikeita kohtia muttei toisaalta mikään vain läpijuostava vauhtiratakaan. Heti alkuun oli kahden hypyn jälkeen keinu ja kuten olin rataantutustumisessa vähän jo uumoillut: Mörkö jäi häntää heiluttaen mollottamaan esteen keskivaiheille ja vasta monien kannustusten jälkeen sai tohvelinsa liikkeelle. Tahmean alun jälkeen Mörkö pääsi kuitenkin hyvin vauhtiin ja reipas meno säilyi koko radan. Kepit olivat tosin hiukan hitaat, mutta mielummin hieman rauhallisemmin kuin räiskimällä ja virheitä tehden. Radan keskivaiheilla sössin itse jotain ihan ihmeellistä, mutta oikealle esteelle koira kuitenkin loppujen lopuksi meni. Lopun putkiansankin Mörkö ohitti hienosti ja tähtäsi hyvin oikeaan päähän putkea. Ratavirheitä ei siis tullut, mutta palkintojenjakoon asti sai jännittää oliko ihanneaika ylittynyt hitaan keinun vuoksi. Lopputulos oli se, että jos Mörkö olisi ollut 19 sadasosasekuntia hitaampi, nolla olisi jäänyt saavuttamatta, mutta kun aikavirhettä oli se maaginen 0,8, nolla tuli :) Sijoitus oli neljäs.
Toisella radalla ei helpotukseksemme ollut keinua hidastamassa, mutta ihanneaika oli sen verran tiukka että epäilin meidän muutenkaan siihen yltävän. Aikavirhe oli kuitenkin turha huoli, virheet tulivat jostain ihan muusta. Rata lähti vauhdikkaasti ja Mörkö teki huolellisesti ja varmasti, kunnes itse munasin sanomalla "putkeen" kun piti mennä pussiin. Fiksuna koirana Mörkö ohitti pussin suun (johon onnistuin kyllä osoittamaan ihan oikein) juosten kohti seuraavana olevaa putkea. Se kuitenkin pysähtyi heti oman vauhtini hiivuttua ja tajusi oma-aloitteisesti kipittää takaisinpäin ja pujahtaa pussiin. Lopputuloksena siis tyhmä ohjaaja, ihan liian teräväpäinen koira. Olin ennen Mörköä vakuuttunut siitä, että koira lukee paljon enemmän kropan liikettä ja se on ihan sama mitä kanoja ja kyniä se ohjaaja huutelee. Enää en ole, kiitos Mörkön. Mörkö tosiaankin kuuntelee mitä sanon ja tekee niin kuin käsken: kun sanon renkaalle mentäessä hyppy, se suuntaa lähimmälle hypylle ohittaen renkaan ja kun sanon pussin suulla putkeen, se etsii lähimmän putken eikä mene pussiin. Ja kun itse höpisen kisoissa jännittyneenä vähän mitä sattuu, johtuvat virheet aina siitä. Toiselta radalta tuli siis vitonen, jolla sijoituimme taas neljänneksi.
Mörkö osoittautui yllättävän toimivaksi vieraassa tilanteessa ja paikassa, hajut ja muut koirat kiinnostivat sitä jopa epäilyttävän vähän ja ihan hyvin vauhtiakin löytyi vaikka kaukana oltiinkin treenitasosta. Nyt varmaan uskallus riittäisi ihan vieraisiin kisoihin vähän kauemmaksikin :)
Kommentit