Topin kylkeen ilmestyi vajaa kuukausi sitten omituinen patti. Emme kiinnittäneet siihen aluksi sen kummempaa huomiota, kunnes äitini arveli Topin aristelevan siihen koskettamista. Niinpä varasimme ajan lääkäriin, pieni vaivahan vaivan laatu olisi käydä tarkastamassa.

Ajatuksenamme oli kuunteluttaa Mörkön sydän virallisesti samalla reissulla, mutta se ei valitettavasti onnistunut, joten matkasimme tänään lääkärin vastaanotolle vain Topi auton kyydissä. Vaikka vastaanotto oli muuttanut sitten viime käynnin, Topi tunnisti paikan jo ulko-ovella ja laittoi jarrut pohjaan. Nakkien kannustamana koira saatin kuitenkin sen karkeampia keinoja  käyttämättä sisään ja vastaanottohuoneeseen. Siellä ei enää nakkikaan oikein maistunut, niin hurjasti pelotti, joten eteenpäin mentiin kehujen voimalla. Lääkäri tunnusteli pattia ja arveli sen olevan vain tulehtunut talirauhanen, finni. Epäilys vaihvistuikin oikeaksi pienellä toimenpiteellä. Sen kummempia patille ei lääkärin mukaan tarvitse tehdä, jos siitä halutaan eroon on edessä leikkaus, mutta varsinaisesti se ei haittaa koiran elämää lainkaan. Meille kun ei ole mitään haittaa pikku kummusta kyljessä, päätimme jättää jatkotoimenpiteet väliin.

Käynti meni kokonaisuudessaan hienosti, reippaasta pojasta yleisessä mittakaavassa ei nyt kyllä voida puhua, mutta Topiksi poitsu oli oikein urhea. Lääkäristä päästyämme Topi oli kyllä niin rehvasta poikaa ettei paremmasta väliä, häntä kaarella touhotettiin taas menemään ja autoa puolustettiin oikein erityisen hanakasti.