Näin jälkeenpäin en voi muuta kuin nauraa sille räpellykselle, jota meidän tekeminen JoA:n kisoissa viime lauantaina oli. Siispä seuraavassa kasa koottuja selityksiä siitä miksi kävi kuten kävi.
Ensimmäinen rata kulki hyvin aina kolmannelle esteelle saakka, jonka kohdalla Mörkö hiffasi kiinnostavat ratahenkilöt, joita oli mukava pällistellä muutaman nanosekunnin ajan. Noiden kyseisten nanosekuntien ajan koiran tassut liikkuivat kuitenkin vallan vikkelään, juuri sopivasti ohittaen hypyn, josta napsahti kielto. Kuten aina, kaikkeen löytyy selitys. Tällä kertaa vieläpä suhteellisen pätevä ja (toivottavasti?) uskottava selitys. Luokassamme piti olla viisi koiraa ja meidän starttivuoromme oli viimeisenä. En kuitenkaan ollut tietoinen siitä, että kaksi koirista oli poissa. Niinpä saavuin lähtöalueelle aivan viime hetkellä koiran kanssa, joka ei ollut lämmittelyistä tai kontaktista kuullutkaan. Siihen nähden, että emme ehtineet ennen radalle lähtöä paljon muuta kuin yhden pienen seuraamispätkän ottaa, Mörkö teki yllättävän hyvin. Se ei tosin tyytynyt vain yhteen kieltoon, vaan otti toisen kepeiltä käymällä tsekkaamassa numerolapun (M: "hmh, miten ratahenkilöstö on jättänyt lapun paikalle, jossa se voi häiritä minua, oi suurta kunigasta?!") ja nuuskaisemassa vähän tuomariakin. Koska saimme tuloksen, oli se mitä oli, sijoituimme kolmanneksi, kun luokassa oli vain kolme koiraa ;)
Toinen rata taasen oli omien möhläilyjeni riemujuhlaa, joten sitä tuskin on kannattavaa kuvailla tarkemmin. Tällä radalla pääsimme kuitenkin jopa viidennelle esteelle virheittä, jolla saimmekin sitten ensimmäisen hylyn yli puoleen vuoteen. Mörkö teki kuitenkin hienosti ja uskaltaisinpa sanoa, että jos olisimme puhtaan radan tehneet, olisi ihanneaika voinut alittua, sen verran kovaa koira tuntui kuitenkin menevän.
Ratojen jälkeen tuntui vähän siltä, että ei olisi huonommin voinut mennä. Loppujen lopuksi sain kuitenkin todeta, että olisihan lopputulos voinut olla paljon katastrofaalisempikin. Kiitos Heidille, joka muistutti minua esimerkiksi siitä, että Mörkö pysyi mainiosti kehänauhojen sisällä ensimmäisissä ulkokisoissaan ;) Nyt kun myöhemmin miettii asiaa, olisi voinut olla täysin mahdollista, että Mörkö olisi esimerkiksi lähtenyt moikkaamaan ihanaa uutta tyttökaveriaan Essi-cavalieria, johon se rakastui päivän aikana tulisesti.
Seuraavaksi suuntaamme sitten viikon päästä Lieksaan, jossa on kolme starttia. Saa nähdä kuinka hilpeissä tunnelmissa Mörkö onkaan viimeisenä olevalla hyppyradalla, veikkaisin sen siinä vaiheessa jo haistattelevan pitkät koko touhulle, mutta katsellaan :)
Kisoista ei kuvia löydy, joten tässä muutamia muita otoksia lähiviikoilta.
Ensimmäinen rata kulki hyvin aina kolmannelle esteelle saakka, jonka kohdalla Mörkö hiffasi kiinnostavat ratahenkilöt, joita oli mukava pällistellä muutaman nanosekunnin ajan. Noiden kyseisten nanosekuntien ajan koiran tassut liikkuivat kuitenkin vallan vikkelään, juuri sopivasti ohittaen hypyn, josta napsahti kielto. Kuten aina, kaikkeen löytyy selitys. Tällä kertaa vieläpä suhteellisen pätevä ja (toivottavasti?) uskottava selitys. Luokassamme piti olla viisi koiraa ja meidän starttivuoromme oli viimeisenä. En kuitenkaan ollut tietoinen siitä, että kaksi koirista oli poissa. Niinpä saavuin lähtöalueelle aivan viime hetkellä koiran kanssa, joka ei ollut lämmittelyistä tai kontaktista kuullutkaan. Siihen nähden, että emme ehtineet ennen radalle lähtöä paljon muuta kuin yhden pienen seuraamispätkän ottaa, Mörkö teki yllättävän hyvin. Se ei tosin tyytynyt vain yhteen kieltoon, vaan otti toisen kepeiltä käymällä tsekkaamassa numerolapun (M: "hmh, miten ratahenkilöstö on jättänyt lapun paikalle, jossa se voi häiritä minua, oi suurta kunigasta?!") ja nuuskaisemassa vähän tuomariakin. Koska saimme tuloksen, oli se mitä oli, sijoituimme kolmanneksi, kun luokassa oli vain kolme koiraa ;)
Toinen rata taasen oli omien möhläilyjeni riemujuhlaa, joten sitä tuskin on kannattavaa kuvailla tarkemmin. Tällä radalla pääsimme kuitenkin jopa viidennelle esteelle virheittä, jolla saimmekin sitten ensimmäisen hylyn yli puoleen vuoteen. Mörkö teki kuitenkin hienosti ja uskaltaisinpa sanoa, että jos olisimme puhtaan radan tehneet, olisi ihanneaika voinut alittua, sen verran kovaa koira tuntui kuitenkin menevän.
Ratojen jälkeen tuntui vähän siltä, että ei olisi huonommin voinut mennä. Loppujen lopuksi sain kuitenkin todeta, että olisihan lopputulos voinut olla paljon katastrofaalisempikin. Kiitos Heidille, joka muistutti minua esimerkiksi siitä, että Mörkö pysyi mainiosti kehänauhojen sisällä ensimmäisissä ulkokisoissaan ;) Nyt kun myöhemmin miettii asiaa, olisi voinut olla täysin mahdollista, että Mörkö olisi esimerkiksi lähtenyt moikkaamaan ihanaa uutta tyttökaveriaan Essi-cavalieria, johon se rakastui päivän aikana tulisesti.
Seuraavaksi suuntaamme sitten viikon päästä Lieksaan, jossa on kolme starttia. Saa nähdä kuinka hilpeissä tunnelmissa Mörkö onkaan viimeisenä olevalla hyppyradalla, veikkaisin sen siinä vaiheessa jo haistattelevan pitkät koko touhulle, mutta katsellaan :)
Kisoista ei kuvia löydy, joten tässä muutamia muita otoksia lähiviikoilta.
Kommentit