Eilen hurautimme kaupungin sykkeeseen Mörkön kanssa haistelemaan vähän uusia tuulia ja tarkkailemaan, onko Mörkö yhtä pesunkestävä citykoira kuin ennenkin. Alussa hökellys oli hirmuinen, ja ensimmäiset viisi minuuttia Mörkö leikkikin holtittomasti ympäri ämpäri sinkoilevaa päätöntä kanaa. Kuitenkin, kun pisut ja kakat oli tehty, ja vähän pällistelty ympärilleen, yllättävänkin nopeasti koira rauhoittui eikä remmi kiristynyt enää kertaakaan koko illan aikana. Muistellen niitä auvoisia pentuaikoja, jolloin seuranani oli kaiken aikaa se räjähdysherkkä sähikäinen ;)

Ensin suuntasimme parkkihalliin. Tuttu juttu, tuumi Mörkö ja piti hännän ja korvat terhakkaasti pystyssä. Niin ostoskärryjen räminä kuin kolisevalla ritilällä tepastelukaan eivät saaneet elekieleen muutosta, kuten osasin odottaakin. Kolisutin vielä ritilää, jolloin hallissa kaikui, mihin Mörkö reagoi lähinnä muuttumalla skarpimmaksi - ritilä oli kolinan jälkeenkin yhtä hyvä kaveri kuin ennenkin sitä.

Seuraavaksi kiertelimme muuten vain keskustassa. Kovaääniset ihmisjoukot, leikkivät lapset ja tuulessa lepattavat mainokset Mörkö sivuutti täysin eikä oikein huomioinut esimerkiksi ihmisiä ollenkaan. Läheltä kovaa ohi viuhahtaviin autoihin sen sijaan M reagoi välilllä yllättävänkin vahvasti; laski hetkeksi hännän alas, minkä jälkeen tosin palautui heti. On tainnut katsella autoja vähän eri silmällä sen jälkeen, kun muutama kuukausi takaperin ihan vieressä aidan takana räjähti isokokoinen koira räyskyttämään samalla, kun ohi meni kovaa ääntä pitävä pakettiauto. Keikkuva laituri sen sijaan oli vanhaa kauraa, samoin penkeillä kiipeily, metalliliuskoilla liukastelu ja hassuihin patsaisiin tutustuminen.

Seuraava koitos oli kolisevan sillan alittaminen. Sillalla on ramppeja, jotka pitävät melkoista ääntä, kun autot huristelevat niiden yli, ja sillan alla ääni toki kaikuu moninkertaisena. Topista juuri tuo kyseinen silta on aina ollut hirmu jännä, Mörkö taas ei ole sille sen kummempaa huomiota suonut. Ensimmäisellä alituksella sillan yli meni jokin rekka tai muu iso auto, ja pauhu oli sen mukainen. Mörkön reaktio oli ihan terveen koiran toimintaa: säpsähti aika lailla mutta ei yrittänyt mitään paniikinomaisia pakoyrityksiä. Palautui heti. Itse en reagoinut koiran käytökseen mitenkään. Sitten toisen kerran tunneliin. Ei mitään merkkiä aiemmasta hui kauhistuksesta, vaan häntä komeana sirppinä reippaalla askeleella kohti pimeyttä. Nyt haki koko ajan kontaktia ja kun pamahti, tuli polvitaipeeseen kiinni, josta kuitenkin siirtyi takaisin sivulle nopsaan. Vielä kolmannen kerran alitettiin silta - taas reippain ja iloisin mielin. Alla otettiin muutama kiva temppu ja toimintakyky oli kaiken aikaa mainio vaikka yllä kolisikin. Tässä välissä kierrettiin pieni lenkki, jonka jälkeen tultiin takaisin sillalle. Halusin nähdä, miten Mörkö nyt suhtautuisi juttuun, muistaisiko se että siellä pamahtelee ja jos muistaisi, miten se näkyisi. Vaan ei näkynyt mitenkään kummoisesti: nuuskutteli ensin jotain ihanaa hajua sillan vieressä tovin, minkä jälkeen tepotti innokkaasti sen alle. Nyt ei reagoinut ääniin oikein mitenkään ja elekieli oli koko ajan itsevarmaa ja reipasta. Vielä pari kertaa sahasimme eestaas ja aina häntä viuhui yhtä tiuhaan kuin edelliselläkin kerralla. Ei siis mikään kovin pehmeä poika ja palautuikin silmänräpäyksessä, jos vähän jännää olikin.

Varsin rohkea ja reipas pikkujätkä vieläkin kaiken kaikkiaan! :) Tosi hyvin haki myös turvaa minulta, jos oli itse epävarma. Voisi kyllä useamminkin ihan keskustassa käydä palloilemassa, kun Mörköstä se on kuitenkin tosi kivaa ja positiivisella tavalla jännää. Helposti sen kyllä saa rättiväsyneeksi - välillä tuntuu, että vähän turhankin vikkelään. Vaan onhan sillä elopainoakin aika paljon vähemmän kuin ikitouhottaja-Topilla ;)

Tänään kävimme vetämässä koirille jäljet - molemmille yksikulmaiset. Topin jäljellä tosin on pituutta puolet enemmän ja makaukset suorilla osuuksilla, Mörköllä on lyhyt ja toivon mukaan helpossa maastossa. Nyt pitäisi saada sille huippuonnistunut suoritus tehtyä, että sen itsevarmuus ja into kasvaisivat taas entisiin mittoihin. Intoa sillä tosi kyllä on, mutta tietynlaista varmuutta tekemisessä ei näy ja aika helposti näyttää myös luovuttavan. Pitänee itse yrittää pitää suu kiinni ja antaa koiran itse pähkäillä ongelmakohdat auki. Helpommin sanottu kun tehty! Nimimerkillä koiran hyvää työskentelyä joka lajissa sotkeva ohjaaja ;)

Tässä vielä lauantain Siilinjärven kisojen B- ja C-kisojen radat. Kiitos Niinalle radoista!