Torstaina Nuusku ja Rapsu esittivät Topille ja Mörkölle kutsun tulla kanssaan agilitoimaan. Pojat toki ottivat kutsun innolla vastaan ja niinpä hurautimme iltasella Hammaslahteen treenailemaan. Heidi oli kehittellyt mukavat ratapätkät, joita Topi pääsi treenailamaan, ja Mörkö taasen jatkoi motivaattoritreenejä. Pikkumusta treenaili keinua, puomia ja putkea onnistuneesti ja laulatti naksua. Hienosti meni! Lopuksi pääsi vielä vähän seurustelemaan neitien kanssa. Rapsun peräpää oli jälleen Ihan Tavallinen Takapuoli eikä sitä tarvinnut tutkia nenä pitkällä, varmasti Rapsun onneksi :)

Tänään oli taas toimintaa tiedossa, kun heti joulujuhlan jälkeen hyppäsimme autoon ja suuntasimme kohti Tohmajärveä ja Cassen kotitilaa. Tiedossa oli siis eksoottista lumiagilityä Venäjän rajalla. Topi ja Mörkö pääsivät ensin kirmailemaan raikkaassa maalaisilmassa sillä välin, kun rakensimme rataa. Topi leikki kepakoiden kanssa ja Mörkö upposi hyvin pian varsinaiseen hajunirvanaan - Cassen kämppiksellä Ruletella oli juoksut ja piha täynnä taivaallisia hajuja. Adios, tuumi siis Mörkö ja antautui hajuille. Topin tehdessä rataa Mörkö laskeutui pilvilinnoistaan ja teki terävän huomion: hei, täällä on nainen! Helinä tuoksui Mörkön mielestä hirmuisen hyvälle johtuen varmasti Rulesta, joten Helinä sai uskollisen pikkukaverin häärimään polvitaipeeseensa. Tämänpäiväinen liehittely yhä vahvistaa päätöstä Mörkön leikkaamisesta joulun jälkeen.

Seuraavaksi oli Cassen vuoro astua estradille, joten Topi ja Mörkö saivat poistua takavasemmalle. Cassen kanssa päänvaivaa tuottivat jälleen kepit, joilla Casse kovasti yritti hakea kakkosväliä. Syytä siihen emme löytäneet, koska koira teki sitä niin minun kuin Helinänkin kanssa ja eri ohjauksilla. Selvästikin sitä pitää vain treenata, treenata ja vielä vähän treenata. Putki-puomi -pommi oli myös haasteellinen. Loppuun tehtiin vielä hyppytekniikkatreeni, eli useampi hyppy peräkkäin eri välimatkoille ja korkeuksille. Hienosti Casse taipui eivätkä rimat kolisseet.


Cassen jälkeen viisivuotias työkseen paimentava Sirra pääsi liitelemään esteille. Jos Casse on agilityn ylioppilas, Sirra opettelee suoritusvarmuutta ala-asteella. Sirran kanssa ehtii vielä valssailla ja korjailla linjoja, joten sitä piti ohjata hyvin eri tavalla kuin Cassea. Sirran jälkeen vielä pikku-Rulette pääsi agieskariin yksittäisiä esteitä opettelemaan - sujahtelemaan putkeen, kapuamaan puomille, loikkimaan aitojen yli ja kiikkumaan keinulle. Reippaasti neiti puuhaili, vaikka Helinä ei ollutkaan paikalla.

Useamman tunnin agirupeaman jälkeen oli vähän vapaampaa ohjelmaa, kun Mörkö pääsi moikkaamaan Rulettea. Ja juoksuinen Rulettehan oli Mörkön mielestä yksinkertaisesti I-H-A-N-A. Rulesta Mörkö oli kuitenkin pikkuisen pelottava. Ihme kyllä, Mörkö ymmärsi Rulen mutinat todella hienosti ja pysytteli hienovaraisesti pienen matkan päässä, varsinainen herrasmies! Suurta kehitystä siis havaittavissa - Mörkön, casanovien casanovan, mielestä kun yleensä voidaan käydä suoraan asiaan ilman sen kummempia tutustumisia. Oli siis mukava nähdä, että osaahan se Mörkö kunnioittaa toisen omaa tilaa. Mörköstä ja Rulesta voisi kyllä tulla melkoisen mukava parivaljakko, kunhan tottuvat toisiinsa. Rulette saisi juoksuttaa Mörköä pitkin maita ja mantuja :)


Mörkö tosiaan pääsee mitä todennäköisimmin lekurin pöydälle lähiviikkoina. Sen ajatukset pyörivät hyvin pitkälti suvunjatkamisen ympärillä ja stressi siitä on suuri. Naapuruston neitien juoksut saavat aikaan syömälakon, kaikki naispuoliset ihmisvieraat pitää yrittää astua, pehmolelut saavat käsittelyn monta kertaa päivässä, tyttöjä jahdataan yhteislenkeillä lähes maanisesti... Pahinta on, että koska suvunjatkaminen on numero uno Mörkön mielestä, sen liehittely- ja lähentely-yrityksiä ei saa lakkaamaan millään. Tänäänkin juoksuisen nartun tuoksuisen Helinän jalassa roikkui pieni musta Mörkö kuin takiainen, joka oli vakaasti päättänyt Helinän olevan sen morsian. Ei auttanut, vaikka Helinä murisi, työnsi koiran pois, ei kiinnittänyt huomiota tai juoksi pakoon. Loppujen lopuksi Helinä kaappasi Mörkön, joka ei tykkää vieraiden sylittelystä, kainaloonsa. Sylissä vähän jänskätti ja oltiin niin viatonta poikaa, mutta heti kun jalkojen alla tuntui tukeva maan kamara, peli jatkui. Ei mitään vaikutusta. Mahdoton otus. Vaikeaa on myös, kun meillä on vieraita kylässä - koiran kierrokset nousevat niin korkealle, että sillä menee ihan yli. Vuoroin roikutaan jalassa, vuoroin urputetaan Topille. Vieraiden lähdettyä M on ihan sippi, jalat lähtevät alta heti kun ovi on sulkeutunut. On se pienen pojan elämä rankkaa.