Roppakaupalla olisi taas kuulumisia viime ajoilta, mutta pitänee yrittää tiivistää jutut pieneen pakettiin.

Mörkö on parantunut leikkauksesta mallikelpoisesti. Tikit käytiin poistamassa perjantaina ja pientä turvotusta oli haavan alueella, hylkimisreaktio langan kuparia kohtaan kuulemma. Patin pitäisi kuitenkin laskea itsestään ajan kuluessa, eli syytä huoleen ei ole mutta jonkinlaista seurantaa on vielä tehtävä. Muuten poika on loistokunnossa ja meno aivan entisenlaista. Tyttöjä ei olla vielä kummemmin leikkauksen jälkeen tavattu, mutta tutun Santtu-uroksen kanssa käytös oli ihan samanlaista kuin ennenkin. Ruokahalu sen sijaan tuntuu kasvaneen ja ennen tarkasta dieetistä tiukasti kiinni pitänyt Mörkö vetäisee kuivat nappulatkin huiviin alta aikayksikön. Tämä on kyllä taatusti vain ja ainoastaan positiivinen muutos, koska ruoan kanssa rissaaminen ei ole herkkua kenellekään - syön, en syö, syön, en syö... Nyt toiveikkaana elättelen jo haaveita siitä, että ruokapolitiikkansa uudistanut Mörkö suvaitsisi opetella syömään raakaakin tavaraa vähän hanakammin. Tänään jo vähän pitkästä aikaa maisteltiin broilerin siipiä ja kanan kauloja ja pienen pieniä palasia voi mutustella, mutta kokonaisen luun natustamiseen on vielä pitkä matka. Lihat, sisäelimet ja muut mössöt sen sijaan onneksi menevät alas liukkaasti.

Topi potee taas hauraita kynsiään näin pakkasilla. Yksi kynsi näyttää lohjenneen todella pahasti ihan juuresta asti ja se on ilmeisen kipeä, koska Topi on muutenkin kovin vaisu ja vain tuijottelee anovasti. Biotiini-kuuri siis vain päälle ja aamuin illoin räpylä Betadine-hauteeseen. Katsotaan josko kotikonstit tepsisivät, mutta ehkä tästä lääkärireissukin vielä seuraa. Harmi juttu kyllä, koska viikonloppuna olisi kovasti odotettu agikoulutus, minne pääsy näyttää nyt siis olevan vaarassa peruuntua. Toivotaan parasta!

Mörkön ja Topin viettäessä leppoisaa vapaaviikonloppua kotosalla, minä suuntasin Kajaaniin pyrtseilemään. Tiedossa oli kansainvälinen näyttely ja kermaksi kakun päälle yksi startti agilityä viimeiseksi illalla. Oli mukava päästä pitkästä aikaa tähystelemään näyttelyiden maailmaan - paljon näki kauniita ja komeita koiria kipittelemässä kehissä ja tapasi tuttuja. Oli kyllä melkoisen rentouttavaa olla koiratapahtumassa ilman huolta remmin toisessa päässä puuhailevasta karvaisesta otuksesta, kun pystyi niin helposti kiertelemään ja katselemaan ( ja eritoten lääppimään toisten koiria! ;) ). Pyrtsikehää oli tosi mielenkiintoista seurata ja hienoja tuloksiakin näkyi - hurjasti onnea vielä tätäkin kautta valioituneelle Elsa-neidille! Kun iltaan ja agikisaan päästiin, Casse oli näyttelyhulinoista juuri sopivasti väsähtänyt. Verryttelyesteillä teki todella hienosti eikä kummemmin kuumunut. Rata oli Ritva Herralan tuomaroima, ansapaikkoja runsaasti sisältävä pikarata, jossa riitti jujuja ja kikkoja vaikka millä mitalla. Casse pysyi kuitenkin suorastaan mielettömän hyvin lapasessa ja teki kuuliaisesti kaiken juuri niin kuin käskettiin. Puomin lopussa kiireessä epäonnistunut valssini luiskautti koiran ennen aikojaan kontaktilta ja kepukoilla sisäänmeno epäonnistui, tulos siis kymppi. Muuten rata oli varsin hieno ja jos nyt totta puhutaan, niin itse olin erittäin yllättynyt, kun onnistuimme saamaan tuloksen. Möllit nimittäin antoivat odottaa jotain ihan muuta.. Mutta ehtiihän sen hyllyn vielä niille palkinnoille myöhemminkin rakentaa ;) Varkauteen voi siis lähteä hyvillä mielin skabailemaan ja oikein odotan millaisiin tuloksiin pääsemme, jos sama hieno meno jatkuu. Tosin pitää vain keksiä miten koirasta saa sen turbovaihteen laannutettua ennen startteja. Löytyisiköhän tästä jostain lähistöltä KV-näyttely väsyttämiseen? Casse oli kuulemma näyttänyt kulkevan normaalivauhtiin verrattuna kuin hidastetussa filmissä, eli katsellaan miten Varkaudessa sujuu.

Enkä näköjään vieläkään ymmärrä käskyä 'tiivistä!'.. ;)