Kiirettä on taas pitänyt koko viikonlopun ajan...
Perjantaina Topi pääsi näyttämään osaamistaan oman seuramme mölleissä. Möllirata sujui vallan hienosti: yhtään rimaa (jotka tosin olivat 55 sentissä) ei tippunut ja koira oli mukavan estehakuinen. Erityisen tyytyväinen olin radan alkuun, jossa hypyt olivat vinksinvonksin, oikeita tiputushoukuttimia siis. Nollallaan Topi nappasi suvereenin voiton, tosin päädyimme joulumielellä palkitsemaan myös kisaavat koirat, jolloin löysimme itsemme kakkospallilta. Lentävä Peppi-sprinkku pinkoi radan vajaan sekunnin vikkelämmin kuin Topi. Toinen ratamme oli hirvittävää sähläystä ja säätöä, sillä olin itse melkoisen hukassa useammin kuin kerran. Kaikki rimat pysyivät kuitenkin ylhäällä, mutta puomille päästin Topin vähän turhan hövelisti, josta ylösmenokontaktivirhe. Vitosellamme sijoituimme toisiksi. Oli muuten koko kisan paras aika! Mörkön kanssa otettiin hihnassa pari kertaa puomia lelupalkalla ja hyvin sujui.
Eilen suuntasimme tolleriagilityyn, jonne Heidi oli suunnitellut irtoamis- ja pimeät putket -treenin. Valitettavasti emme päässeet Mörkön kanssa hyödyntämään Heidin oppeja käytännössä, sillä nyt pitää oikeasti malttaa tehdä vain sitä yhtä estettä kerrallaan. Eilisiin treeneihin olin varustautunut superhyvin ja varannut mukaan niin monenlaista palkkaa, että varmasti kelpaa. Jos nyt tunnustan, niin valehtelematta mukana oli kahdeksaa erilaista namia (juuri paistettua broileria, nakkeja, lihatikkuja, purutikkuja, Froliceja, DentaStixeja...) ja iso kasa monenlaisia leluja. Myös valjaat ja vyöpannan muistin puolikurtsarin lisäksi ottaa mukaan, joten mikään ei voisi mennä pieleen. Koira oli autossa ennen suoritusta ja vähän ennen meidän vuoroa otin sen sieltä. Nyt namia ei tippunut murustakaan radan ulkopuolella ollenkaan eikä muutenkaan tehty mitään kummempia virittelyjä. Ekaksi otettiin A-estettä, koiralla valjaat ja remmi. Palkka tuli namina. Toisena esteenä otettiin suoraa, pitkää putkea, johon äitini tuli avustamaan. Nyt otettiin remmi pois, mutta valjaat jätettiin. Äiti varmisti putken alkupäässä, ettei Mörkölle tule kiusausta lähteä lipettiin ja itse menin kutsumaan toisesta päästä. Tuli vauhdilla, joten huippuisot broileri-lihatikku-palkat. Tähän jätetiin, sillä koiralla oli koko ajan into päällä ja olisi halunnut syöksyä kaikille esteille. Loppuun leikittiin vielä vähän patukalla.
Jottei olisi tullut agilityä ikävä, vielä tänä aamuna kävimme omissa treeneissämme liitelemässä. Topin rimat pysyivät kohtuullisen hyvin, yhdessä vaiheessa vain pauhaava tuuli ja kolisevat ovet halvaannuttivat sen verran, että yksi rima ei meinannut millään pysyä siellä missä pitää. Mörkö teki taas loppuvaiheessa. Otin taas sen autosta vasta vähän ennen meidän vuoroa. Käytiin vielä ennen treenaamista pieni lenkki läheisellä pellolla, jossa Mörkö sai kirmailla vapaana. Ekat talvikuvatkin tuli otettua.
Samat esteet olivat ohjelmassa kuin eilenkin: A ja suora putki. Tehtiin samalla tavalla kuin eilenkin eli valjaissa ja isoilla namipalkkakourallisilla. Teki taas hyvin, eli ei yhtään haistelua tai karkuretkiyritystä koko viikonlopun aikana! Tosin eipä koiralla niihin ollut mahdollisuutta ja niin sen pitää tässä vaiheessa ollakin. Jatkamme siis tätä linjaa.. Pitkään todennäköisesti menee, että päästään takaisin kokonaisiin ratoihin, mutta toivon kovasti että malttaminen tuottaa tulosta.
Ja jottei taasen tolleriporukkaa olisi tullut ikävä, uhmasimme vielä agilityn jälkeen lumimyrskyä ja menimme rallyilemaan Nuuskun&Rapsun ja Puntin kanssa. Ilma oli kuitenkin niin jäätävä, ettemme treenailleet kovin kauaa. Treenailujen jälkeen Mörkö pääsi vielä remuamaan iki-ihanien tollerityttöjen kanssa Pyhäselän rantaan. Topikin seurusteli tuttujen tyttöjen kanssa ja tuntui jostain kumman syystä ihastuvan tällä kertaa erityisesti Nuuskun peräpäähän.
Aktiiviviikonlopun jälkeen molemmat koirat olivat melkoisen sippejä, mistä kertoo ehkä parhaiten se, että Topi the kuningaskerjääjä ei raahautunut terhottamaan edes päivällispöydän ääreen. Se se on jo jotakin ;)
Perjantaina Topi pääsi näyttämään osaamistaan oman seuramme mölleissä. Möllirata sujui vallan hienosti: yhtään rimaa (jotka tosin olivat 55 sentissä) ei tippunut ja koira oli mukavan estehakuinen. Erityisen tyytyväinen olin radan alkuun, jossa hypyt olivat vinksinvonksin, oikeita tiputushoukuttimia siis. Nollallaan Topi nappasi suvereenin voiton, tosin päädyimme joulumielellä palkitsemaan myös kisaavat koirat, jolloin löysimme itsemme kakkospallilta. Lentävä Peppi-sprinkku pinkoi radan vajaan sekunnin vikkelämmin kuin Topi. Toinen ratamme oli hirvittävää sähläystä ja säätöä, sillä olin itse melkoisen hukassa useammin kuin kerran. Kaikki rimat pysyivät kuitenkin ylhäällä, mutta puomille päästin Topin vähän turhan hövelisti, josta ylösmenokontaktivirhe. Vitosellamme sijoituimme toisiksi. Oli muuten koko kisan paras aika! Mörkön kanssa otettiin hihnassa pari kertaa puomia lelupalkalla ja hyvin sujui.
Eilen suuntasimme tolleriagilityyn, jonne Heidi oli suunnitellut irtoamis- ja pimeät putket -treenin. Valitettavasti emme päässeet Mörkön kanssa hyödyntämään Heidin oppeja käytännössä, sillä nyt pitää oikeasti malttaa tehdä vain sitä yhtä estettä kerrallaan. Eilisiin treeneihin olin varustautunut superhyvin ja varannut mukaan niin monenlaista palkkaa, että varmasti kelpaa. Jos nyt tunnustan, niin valehtelematta mukana oli kahdeksaa erilaista namia (juuri paistettua broileria, nakkeja, lihatikkuja, purutikkuja, Froliceja, DentaStixeja...) ja iso kasa monenlaisia leluja. Myös valjaat ja vyöpannan muistin puolikurtsarin lisäksi ottaa mukaan, joten mikään ei voisi mennä pieleen. Koira oli autossa ennen suoritusta ja vähän ennen meidän vuoroa otin sen sieltä. Nyt namia ei tippunut murustakaan radan ulkopuolella ollenkaan eikä muutenkaan tehty mitään kummempia virittelyjä. Ekaksi otettiin A-estettä, koiralla valjaat ja remmi. Palkka tuli namina. Toisena esteenä otettiin suoraa, pitkää putkea, johon äitini tuli avustamaan. Nyt otettiin remmi pois, mutta valjaat jätettiin. Äiti varmisti putken alkupäässä, ettei Mörkölle tule kiusausta lähteä lipettiin ja itse menin kutsumaan toisesta päästä. Tuli vauhdilla, joten huippuisot broileri-lihatikku-palkat. Tähän jätetiin, sillä koiralla oli koko ajan into päällä ja olisi halunnut syöksyä kaikille esteille. Loppuun leikittiin vielä vähän patukalla.
Jottei olisi tullut agilityä ikävä, vielä tänä aamuna kävimme omissa treeneissämme liitelemässä. Topin rimat pysyivät kohtuullisen hyvin, yhdessä vaiheessa vain pauhaava tuuli ja kolisevat ovet halvaannuttivat sen verran, että yksi rima ei meinannut millään pysyä siellä missä pitää. Mörkö teki taas loppuvaiheessa. Otin taas sen autosta vasta vähän ennen meidän vuoroa. Käytiin vielä ennen treenaamista pieni lenkki läheisellä pellolla, jossa Mörkö sai kirmailla vapaana. Ekat talvikuvatkin tuli otettua.
Samat esteet olivat ohjelmassa kuin eilenkin: A ja suora putki. Tehtiin samalla tavalla kuin eilenkin eli valjaissa ja isoilla namipalkkakourallisilla. Teki taas hyvin, eli ei yhtään haistelua tai karkuretkiyritystä koko viikonlopun aikana! Tosin eipä koiralla niihin ollut mahdollisuutta ja niin sen pitää tässä vaiheessa ollakin. Jatkamme siis tätä linjaa.. Pitkään todennäköisesti menee, että päästään takaisin kokonaisiin ratoihin, mutta toivon kovasti että malttaminen tuottaa tulosta.
Ja jottei taasen tolleriporukkaa olisi tullut ikävä, uhmasimme vielä agilityn jälkeen lumimyrskyä ja menimme rallyilemaan Nuuskun&Rapsun ja Puntin kanssa. Ilma oli kuitenkin niin jäätävä, ettemme treenailleet kovin kauaa. Treenailujen jälkeen Mörkö pääsi vielä remuamaan iki-ihanien tollerityttöjen kanssa Pyhäselän rantaan. Topikin seurusteli tuttujen tyttöjen kanssa ja tuntui jostain kumman syystä ihastuvan tällä kertaa erityisesti Nuuskun peräpäähän.
Aktiiviviikonlopun jälkeen molemmat koirat olivat melkoisen sippejä, mistä kertoo ehkä parhaiten se, että Topi the kuningaskerjääjä ei raahautunut terhottamaan edes päivällispöydän ääreen. Se se on jo jotakin ;)
Kommentit