Kisailimme tänään Pieksämäellä varsin hienoin tuloksin. Myös Topi skabaili tänään, joten jouduimme starttaamaan jo aamukuuden aikaan. Epäilinkin vähän Mörkön turnauskestävyyttä, kun päivä tulisi venymään niin pitkäksi.

Ykkösillä tuomarina oli Elina Hannikainen, meille ihan uusi tuttavuus. Pian paljastuikin, että Elinan radat eivät olleet mitään kovin simppeleitä eikä aikakaan matelijoille ollut. Ensimmäisella radalla jo heti alkuun oli laitettu kauempaan putken päähän meno, jonka jälkeen meno jatkui puomin kautta jälleen epäloogisempaan putken koloon. Topin suosikkeja siis! Topista on hirmu kivaa mennä juuri sinne, minne ei näytetä. Hallia emme käyneet lainkaan pällistelemässä ennen suoritustamme, vaikka olisi ehkä pitänytkin. Topia nimittäin jänskätti jonkin verran, jolloin se oli äärimmäisen hidas. Puomilla tuomari oli kummallisen lähellä ja kepit myös hyvin varovaiset. Topi teki kuitenkin siistiä työtä eikä jännityksen takia edes kummemmin höseltänyt - tuloksena nolla ja aikavirhettä 0,62. Niin, aikavirhettä, Topilla, punaisella raketilla. Meidän täytyi tulla siihen tulokseen, että Topi on vuosien kuluessa sopeutunut äitini vauhtiin ja kun vielä jalat vähän tutisivat, ei vauhti ollut lähelläkään parasta Topia. Mutta nolla mikä nolla! ;)

Toinen rata ei ollut sen helpompi kuin ensimmäinenkään. Nyt Topi oli jo melkoisen rentoutunut, ja se näkyikin parempana vauhtina, mutta toisaalta taas ehkä vähän häsläämisenä. Alussa oli hyppysuora, jonka hypyt olivat vinksinvonksin. Yritin antaa Topille reilusti tilaa ja se loikkikin komeasti kaksi ensimmäistä hyppyä. Mutta mitä tapahtuukaan kolmannella esteellä, jolle linja oli jo tikkusuora - ronskisti rima alas. Nyt harmittaa, kun ei tullut videoitua, sillä en tiedä miksi rima tippui. Ehkä Topi kiirehti liikaa seuraavana olleelle A-esteelle tai itse sanoin jotain väärään aikaan. Riman tippumisesta omat kuvioni menivät ihan täysin sekaisin ja unohdin hetkeksi mitä piti tehdä, jonka seurauksena en saanut koiraa ohjattua aan jälkeiselle pituudelle. Jouduin kiepsauttamaan Topin ympäri enkä hakenut sille uusintayritykseen riittävästi vauhtia, jolloin Topi kompasteli myös pituuden paloihin. Loppurata meni sujuvasti ja edelliseen rundiin nähden vauhdikkaasti. Lopullinen tuloksemme oli 10 ajalla -4,27.

Seuraavaksi oli Mörkön vuoro. Kakkosilla oli suosikkituomarimme Mujunen, ja rata olikin hänelle tyypilliseen tapaan sanalla sanottuna mielenkiintoinen. Mörköä se ei kuitenkaan haitannut, ja se vetäisi nollan ajalla -5,33. Mikään kovin sujuva rata ei ollut, sain taas tuuletella kitarisojani ja äänijänteet saivat kunnon tehotreeniä. Kun kohta vielä paljastui, että nollamme oli yhdeksän koiran luokassa ainoa, menolippu kolmosiin oli lopullisesti leimattu. Hyvä Mörkö! Enpä olisi puolitoista vuotta sitten uskonut, että Mörkö joskus suostuisi hyppäämään, saati menemään kokonaista rataa. Tai saati ikinä nousemaan kolmosiin. Mahtavan hieno pikkumies, joka on kyllä kehittynyt huimasti viimeisen puolen vuoden aikana :) Oli taas todellinen ilo työskennellä Mörkön kanssa, kun se oli täysillä mukana ja pieni apinannaama loisti tekemisen innosta. Toivottavasti karkuretket olisivat nyt taakse jäänyttä elämää. Taitava jätkä!

Päivän lopuksi osallistuimme vielä kolmosten A-kisaan. Ensimmäinen starttimme kolmosissa meni varsin mallikkaasti: tuloksena ratavirheiden osalta nolla ja aikavirhettäkin vaan ihan hippunen, 1,29. Ei yhtään tavalliseen tapaan harmittanut tuo aikavirhe, sillä Mörkö teki koko päivän tosi hienoa työtä - eikä sitä kai heti ekasta kolmosen startista pidä huipputuloksia vaatia ;)