Kuin tilauksesta juuri ensimmäisen rataantutustumisen aikaan taivas avasi vetisen arkkunsa ja Mörkö oli pian kirjaimellisesti kuin uitettu koira. Siihen nähden rata sujui jouhevasti, vaikkei lopullisessa tuloksessa niin kovasti kehumista olekaan. Heti toisena esteenä oli ah-niin-ihanat kepukat erityisen hankalassa kulmassa, josta minä en tietenkään uskonut Mörkön itsenäisesti selviävän. On se niin vaikeaa ymmärtää, että niillä kätösillä ei tarvitse mennä sörkkimään koiran työtä ja kiljumaan niin että nelijalkaisen tärykalvotkin ovat mennyttä kalua. Voin siis taas kerran onnitella itseäni ihan turhasta keppien vitosesta. Loppujen lopuksi se oli vain sokeria pohjalla omien kämmieni riemujuhlassa, kun olin rataantutustumisessa sulkenut tajunnastani mahdollisuuden loppusuoran vinkuraisuuteen enkä ollut huomannut, että siellä vähän sivummassahan se 20. hyppy nakotti. Tuloksena siis hylky, kun lähdimme radalta jo toiseksi viimeisen esteen jälkeen. Mutta näitähän sattuu kaikille ainakin kerran, eikö... ;)

Toinen rata oli agirata, jolta ei jäänyt oikein mitään hampaankoloon: siisti ja ekaan rataan verrattuna mielettömän nopea nolla. Rata pääsi heti lähtemään hyvin käyntiin, kun alkusuoralla houkutteli puomi eikä vauhti sen jälkeen päässyt enää oikein hiipumaankaan edes keinulla, joka oli ehkä Mörköhistorian nopein. Mistä se sitten johtui, jäänee ikuiseksi arvoitukseksi. Radan jälkeen tuntui, että ehkä se ihanneaika saattaisi alittua. Toiveajattelua, karu totuus paljastui tuloslistasta. Sai kuitenkin olla tyytyväinen, koska yliaika jäi pariin sekuntiin (1.68) ja tuloksia tuli vain kourallinen ja niinpä sijoituimme toiseksi tosi näppärän kleinin jälkeen.

Kolmas rata oli erikoinen tapaus, koska se oli melkein identtinen B-radan kanssa. Tuomari tuntui olevan niin pöyristynyt alhaisesta tulostasosta, että päätti antaa meille mahdollisuuden parantaa edellisen rundin tulosta ja antoi vieläpä pari sekuntia lisää aikaakin radalle. Meillehän se sopi ja jo ennen rataa tuntui, että ehkä nyt sekä tekniikka että vauhti natsaisivat mainiosti puhdasta nollaa ajatellen. Niin kävi, kun Mörkö teki parhaan ratansa koko agiuransa aikana. Ajassakaan ei ollut naputtamista, sillä se alittui reilulla neljällä sekunnilla, joka taasen riitti kirkkaaseen voittoon luokan ainoana nollana. Eka nousunolla on nyt siis plakkarissa!



Ruokaa emme näillä näkymin vähään aikaan tarvitse... Leluja ehkä, koska tuo ovela luppakorvainen kettu onnistui vohkimaan Mörkön palkintopallon ja rusautteli sen tassunkäänteessä säpäleiksi. Mörkö kiittää velipoikaa :)

Nyt voi lähteä hyvillä mielin ensi viikonlopun cavamestaruuksiin Lappeenrantaan. Mörkö on siitä hyvä koira karsintaradoille, että se tuntuu nykyään lähes poikkeuksetta tekevän yliaikanollan jos vain itse maltan olla sotkematta keppejä, joka usein riittää finaalipaikkaan :)