Topin, Mörkön ja Susun kuulumiset löytyvät jatkossa osoitteesta http://blog.hulleri.net Päivittäkäähän linkkinne!

Tämä blogi ei siis enää päivity, joten tervetuloa uuteen osoitteeseen :)

Siilinjärvellä sujui eilen verrattain paremmin kuin viikko sitten Varkaudessa. Edustuksesta vastasi tällä kertaa vain Topi, sillä Mörkö oli mukana turistina. Vieläpä parturoituna turistina, sillä suivaannuin perjantai-iltana pikkumustan ruokakupissa uivasta otsatukasta ja heiluttelin vähän saksia. Aluksi ajattelin siistiä vain päälaen, mutta jalkojen, rinnuksen, pepun ja kylkien karvat irvistelivät siihen malliin, että nekin saivat äkkilähdön. Mörköllä on nyt taas huomattavasti kevyempi olla ja se on siistimpikin. Ninka lupasi meille koneen lainaan, jotta saan vielä viimeisteltyä Mörkön kuontalon, joka on vielä melko raakile tasaisuutensa suhteen.

Tarjolla oli kolme rataa, jotka tuomaroi Minnä Väyrynen. Tuttuun tapaan luvassa oli kinkkisiä ratoja. Päivän urakka starttasi hyppyradalla, jonka menin myös Ilon kanssa. Topi teki suhteellisen nätisti ja siististi, mutta muurilla se kolautti palikan alas; tuloksena vitonen ja kolmas sija. Keskimmäinen rata vasta vaikea olikin, jos koira ei ollut koko ajan tiukasti käpälässä. Topihan ei ollut ja riensi putkeen rataantutustumisessa aivan käsittämättömältä tuntuneessa kohdassa. Alla oli jo tosin pudonnut rima, joten paljoa emme menettäneet. Radalla oli muutakin sähellystä, sillä Topi oli aivan yllättävän nopea ja reippaasti irtoava, mihin en tietenkään ollut osannut varautua. Ohjasin myös taas kerran liian lepsusti ja sievästi. Viimeiselle radalla yritin asennoitua toisin ja ohjata kuin Orenius, ja sehän tepsi kuin tepsikin. Oikeastaan minulle valkeni vasta eilen, millaista ohjausta Topi todella kisoissa vaatii; tiukkaa käskytystä ja varmaa tietoa siitä, että sitä ohjataan eikä sen tarvitse huolehtia. Eipä Topi myöskään rikki mennyt vähän ronskimmasta käsittelystä - päinvastoin. Rata oli tosi hieno, varmasti paras mitä olemme kisoissa tehneet, mutta kolmanneksi viimeinen este koitui kohtaloksemme. Topi, joka ei ikinä loikkaa puomin alasmenoa, laukkasi eilen reteästi sen yli. Eniten kismitti se, että jos olisin ollut hereillä, kuuliainen Topi olisi ihan varmasti hidastanut ja ottanut kontaktin. Täysin oma vikani siis. Tulos viisi ja 4. sija.

Eilen ärsytti melkoisesti viimeisen radan virhe, mutta jälkeenpäin ajateltuna kisapäivä oli hyvä. Topi löysi vauhtinsa ja intonsa: se irtosi ja haki itse esteitä. Maksamakkaravoileipä ja Cesar-ateria (jollaista en ikimaailmassa olisi kuvitellut ostavani) varmasti tekivät myös tehtävänsä, sekä se, että minä olin Topin kanssa kisapaikalla enemmän ennen starttia. Yleensä äiti on lämmitellyt koiran, mikä selvästi on haitannut Topin käsitystä siitä, kuka sitä ohjaa. Varma tieto siitä, että parhaat namiapajat löytyvät minun taskustani on Topille tärkeää :) Palkintojakin tuli, myös Ilon radasta. Tuuletuksen arvoinen asia myös se, että kumpikaan pojista ei edes yrittänyt mutista toisille koirille kertaakaan koko päivän aikana.

Topi haluaa loppuun vielä kiittää vauhdikkaisiin suorituksiin kannustaneesta muhevasta ruuasta Rapsua ja onnitella rotutoveriaan hienosta luokkanoususta :)

Kisapäivän jälkeen väsyttää (huomatkaa hieman harmaantuneet huulenpielet sekä kaulakurtut, joista saadaan kiittää Topin pari numeroa liian suurta nahkaa)

Olen viime päivät kuumeisesti yrittänyt saada uutta blogia pelittämään, minkä takia päivitykset ovat jääneet vähiin. Tilanne paketin asentamisen suhteen näyttää kuitenkin vieläkin sen verran epätoivoiselta, että päätin luovuttaa hetkeksi ja kirjoittaa tänne. Taitaa seuraava etappi olla webhotelliostokset; nykyinen ExtraMini-kokonaisuus tuntuu olevan vähän liian nafti MysQl-tietokannoille ja muille. Sellaisia hirvityksiä kun blogipalvelu vaatii. Lisää levytilaa ja muita ominaisuuksia siis! Blogin kirjoittaminenko muka välineurheilua...

Sunnuntaina oli vuorossa taas tokokurssi, jossa tällä kertaa teemana oli noutaminen. Ei ihan meidän juttumme siis., vaan yrittänyttä ei laiteta ja vinkit ovat aina tarpeen. Leluleikeistä Mörkö innostuu eniten tahtojen taistelusta aka repimisestä, ja nouto taasen on vähän tylsä. Mitä ideaa siinä muka on, tuumii tulinen Mörkö hömönoutajien leipälajista. Pikkumusta kyllä hakee mielilelujaan hurjan kannustuksen siivittämänä ja on aina niin polleana, kun saa tavaran tuotua käteen asti. Kapulan suhteen sen sijaan olemme jumittaneet samassa vaiheessa jo hyvän tovin. Mörkö kyllä ottaa kapulan suuhun - periaatteessa -, mutta ei kannattele sitä omin voimin. Kapulan koosta ei pitäisi kiikastaa, sillä kapula on extrakääpiömallistoa ja varsin kevyt kapine.

Teimme paljon erilaisia harjoituksia, ja Mörkö jaksoi leikkiä hienosti melkein koko tunnin. Lelujen kanssa sujui yleiseen tasoon verrattaessa mainiosti, sillä Mörkö nosti köyttään maasta, haki sitä ja innostui siitä, vaikka se olikin ollut maassa vähän aikaa liikkumatta. Kapulan kanssa pysyteltiin samalla tasolla. Noutotreenien lisäksi alussa otettiin ringissä pujottelua ja koirakujan läpi luoksetuloa, missä molemmissa Mörkö toimi mahtavasti. Pidin koirakujan juoksua hyvin epävarmana palana purtavaksi, varsinkin kun Milo-cavalier istua napotti rivissä muiden joukossa, mutta turhaan huolehdin. Mörkö viiletti tohvelit vinkuen nätisti sivulle ilman ajatustakaan muista. Hieman se kyllä paineistuu tuollaisissa tilanteissa; se vilkaisi matkan aikana kerran sivulleen, minkä jälkeen kiihdytti kahta kauheammin.

Keskiviikon tokoihin saavuimme himpun myöhässä kyytiongelmista johtuen. Hyvin pääsimme kuitenkin vielä mukaan peruskäskyjen ja paikallaolon maailmaan. Ensimmäisenä harjoituksena oli ringissä peräkkäin kulkemista ja kouluttajien kättelemistä. Juuri autosta kömpineellä Mörköllä oli vauhti päällä ja se oli hirmu innoissaan menossa moikkaamaan käteltäviä ihmisiä, mikä ei tietenkään tässä harjoituksessa ollut toivottavaa. Seuraavaksi lelun kanssa nopeita peruskäskyjä sekä kaukokäskyjä, sitten erilaisia paikallaoloja aina tiivistunnelmaisesta ringistä pujotteluun. Pujottelupaikallaolo oli melkoisen haastava juttu: koirat muutaman metrin päässä toisistaan, ohjaajat kaukana ja välistä pujottelee vieras koira. Vaan ei ongelmaa tässäkään ja Mörkö hoiti homman hienosti. Lopuksi vielä pareittain minimatkan päässä peruskäskyjä ja kättelyä koirat sivulla istuen. Viimeiseksi pyysin kouluttajaa nakittamaan Mörköä, jotta pikkukoira hoksaisi luoksepäästävyyden olevan kiva juttu. Mörkö istui sievästi sivulla ilman hökeltämisiä tai pakittamisia, hienoa!

Molemmilla kerroilla Mörkö oli pääsääntöisesti irti eikä remmittömyyden suhteen ollut mitään ongelmaa. Pikkumusta on vain niin mahdottoman kuuliainen nykyään; mollottaa koko ajan Mitä voisin tehdä seuraavaksi -katseella, häntä viuhuen ja nassu loistaen. Voi olla vain tyytyväinen!

Eiliset Varkauden kisat eivät menneet ihan niin kuin piti.

Topia hermostutti, Iloa jumitutti ja Mörkö oli tahmatassu; tuloksena hylkyjä ja kasa yliaikaisia virhepisteratoja. Radat olivat mukavia, namit hyviä ja lelut kivoja, mutta jostain syystä fiilis ei siirtynyt radalle asti. Topikin oikein veti maneesiin, temppuili siellä aivan innoissaan eikä kiinnittänyt muihin koiriin mitään huomiota. Ensimmäisellä radalla pakan kuitenkin sekoitti koiran haukahdus, joka kuului juuri Topin ollessa menossa putkeen ja toisella radalla toisena ollut okseri lävähti alas. Näiden kommellusten seurauksena Topi piilotteli putkessa hetken, riensi vähän turhankin innolla ulko-oven suuntaan oleville esteille ja jäi pälyilemään kesken matkanteon.

Ilo taasen teki ekalla radalla hitaamman puoleisen nollan ja sijoittui toiseksi, mutta toisella radalla takaakierrossa tuli jumi. Se kestikin sitten vähän pitempään. Luokan ainoa tulos, mutta yliaikaa ja virheitä niin paljon, ettei sitä edes tulokseksi laskettu.

Nykyään niin kovin kuuliainen Mörkö palasi entiseen tassutellen-moodiin. Se roikkui ennen rataa köydessä hampaat irvessä, saalisti nameja silmät kiiluen ja nautti rapsutusriehutuksista. Kaikki lässähti kuitenkin radalle mentäessä ja Mörkö tahmatassuili urakalla. Teki siististi, kyllä, teki nätisti, kyllä, teki teknisesti mallikkaasti, kyllä, teki vieläpä mahdottoman tottelevaisesti, mutta kaikki on ihan yhtä tyhjän kanssa kun se samalla teki hitaasti ja jokseenkin haluttomasti. Tuloksena kymppi - kolmas rima lävähti alas ja vedin koiran taas kerran hätiköidessäni aalta ohi.

Toivotontahan tämä on. Topilla ei pää kestä ja Mörkön fysiikka ottaa vastaan. Viikon päästä Topi käy Siilinjärvellä hermoilemassa vähän lisää kolmen radan verran ja se jälkeen meitä ei vähään aikaan kisakentillä nähdä. Turhautuminen iskee.

Hyvää päivässä oli poikien muu käytös. Ne molemmat olivat varsin sävyisiä ja sopuisia kuuliaisuuschamppiooneja, jotka olivat kisapaikalla kuin kala vedessä.

Videoista olen ehtinyt ladata vasta Mörkön videon. Lohdutukseksi Mörkön viime tolleriagin videopätkä, jossa se ei siinäkään tee sillä draivilla millä pystyisi. Vuosisadan pulma.

Pitkästä aikaa ohjattua tokoa!

Ilmoitin Mörkön P-K Nuuskujen kahdeksan kerran mittaiselle tokokurssille, ihan vain sen takia, että häiriötreeni on aina tervetulletta ja on kiva puuhata Mörkön kanssa kahdestaan. Pentu kun kinuaa kotona meidän molempien huomiota ahkerasti. ja on vaikea sulkeutua yhteen huoneeseen treenaamaan. Topikin mollottaa pahalla silmällä, jos nakkipussi katoaa suljettujen ovien taakse. Josko saisi myös sen sysäyksen kokeeseenkin kurssilta..

Teoria pidettiin sunnuntaina ja tänään oli ensimmäinen käytännön kerta. Teemana olivat luoksetulo sekä kontakti. Kurssi pidetään Silvosen maneesilla Iiksenvaarassa, jossa pari viikkoa sitten ollut rallytokokin järjestettiin. Rallyssa Mörkö toimi hienosti, joten paikkaa ei tarvinnut jännittää; ainakin sen Mörkö handlaa. Varustauduin kuitenkin mittavalla palkkakavalkaadilla, joka sisälsi kaikkea mahdollista juustosta ja broileripyöryköistä köysileluun ja narupalloon. Loppupalkaksi varasin myös iltaruuan eli raakaa jauhelihaa rasiaan.

Alkuun otettiin luoksepäästävyys rivissä. Ensin Mörkö meni vastaan häntä heiluen, sitten pakitti jalkojeni taakse korvat takana ja peräsin alhaalla. Antoi kuitenkin koskea itseensä ja hampaatkin olisi varmasti saanut katsoa, jos olisi jämäkästi ne kurkannut. Jännitän itse aina luoksepäästävyyttä kauheasti - pelkään, että koira napsaisee vaikkei olekaan kuuna päivänä sitä tehnyt. Olen vain vainoharhainen ja jännitys siirtyy varmasti koiraankin. Luultavasti Mörkö tekee seuraavalla kerralla mallikkaan luoksepäästävyyden, kun nyt muistaa jutun jujun.

Sitten siirryttiin kontaktiharkkoihin: nami polvelle ja katsekontaktilla lupa, ympäri maneesia kuljeskelua ja katseesta palkka ja niin edelleen. Loppuaika taidettiinkin sitten käyttää luoksetulotreeneihin, joita oli paljon erilaisia. Oli paikan, vauhdin ja odottamisen hiontaa erilaisilla häiriöillä höystettynä. Mörkö teki suurimman osan treeneistä ilman remmiä eikä haikaillut muihin juttuihin lainkaan, vaan huomio pysyi koko ajan tekemisessä. Yhdessä harjoituksessa palkkasin lelulla ja lopussa annettiin vielä tehtäväksi harjoitella erityisesti lelupalkkausta. Mörkö yllätti iloisesti: sain palkata sitä kolmesti lelulla, ilman innon ja mielenkiinnon hiipumista. Lelu sai yhtä hurjaa kyytiä joka kerta. Hieno Mörkö! Vuosi sitten ei olisi vielä onnistunut alkuunkaan. Olemme oppineet leikkimään yhdessä, ja se on mahtava juttu.

Mörkö oli koko ajan hirmu kuuliainen; ei rähjännyt kenellekään, ei hökeltänyt, haistellut tai karkaillut. Oli kaikin puolin tosi kiltti poika. Silti jäi jostain syystä vähän paha maku, enkä oikein itsekään tiedä miksi. En ehkä suostu näkemään sitä valtavaa kehitystä, joka Mörkössä on tapahtunut, vaan märehdin esimerkiksi luoksepäästävyyttä tai ikuisuusprojektia seuraamista. Yhteistyön parantuminen on vain epäkonkreettinen asia, jota on vaikea seurata. Asennemuutos paikallaan siis, koirassa ei ole mitään vikaa :)

Nyt täytyy Sadun toimia Sirkun haamukirjoittajana, jotta jurojen ukkojenkin kuulumisia pääsee nettiin. Sirkku kun raportoi vain Susun tekemisiä.

Tokoa idiooteille

Viikonloppuna 21. - 22.2. pojat pääsivät Tiina Liljan rally-toko-koulutukseen ja Topi myös tanssimaan. Rallyssa hioimme alokasluokan liikkeitä ja opettelimme avoimen luokan kuvioita. Rallya treenasimme myös Pian johdolla seuraavana viikonloppuna 1.3. Topi alkaa todella innostua rallysta, mutta ihmekös tuo, että laji sopii meille, se kun on vähän niin kuin tokoa idiooteille.

Tanssii koirien kanssa

Sunnuntaina 22.2. oman ryhmän agilityharkoista kiisimme suoraan päivätansseihin hotelli Julieen. Koiratanssikurssi oli melkoisen pienessa huoneessa, joten me rauhaa ja tilaa rakastavat erakot pyörähtelimme hotellin käytävällä. Teimme Topin kanssa hienon koreografian mutta kotiväessä se aiheutti vain naurunpurskahduksia. Tanssiuramme taisi loppua ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan.

Esterataurheiluun vauhtia

28.2. oli tolleriagilitya. Heidin radat olivat kivoja ja kekseliäitä niin kuin yleensäkin. Heidin ehdotuksesta saimme Topiin hyvin vauhtia puomille namin avulla. Pälyilypuomista ei ollut tietoakaan kun nakit nakottivat ylös- ja alasmenokontaktilla. Vauhti säilyi seuraavissakin harkoissa.

Maaliskuu aloitettiin oman ryhmän agilityharkoilla, joissa olimme kaksin Erjan kanssa, koiria oli Topin lisäksi Runo ja Rita. Teimme todella kivan radan, jonka varastin täältä. Samasta osoitteesta löytyi seuraavankin sunnuntain treenit - nekin oikein hyvät!

Missio: yksikään rima ei putoa

JoAn mölleissä 7.3. Sirkku ja tahmatassut (Topi, Mörkö, Ilo) hölkkäsivät yhteensä viisi starttia. Topin tavoitteena oli olla varastamatta ja pudottelematta ja tämä tavoite toteutui hienosti. Mörkö kipitti kaksi vauhdikasta hylkyä. Tulostasosta vastasi Ilo, jolle tuli melkein nollavoitto.

Broilerin siivet maistuvat Mörkölle. Vihdoin ja viimein, puolen vuoden totuttelun jälkeen. Viime elokuussa Mörkö kipaisi pöydän alle piiloon kuullessaan luupussin rapinan, kavahti silminnähden kun näkökenttään siivilöityi siivenpala ja entäpä se haju - havaittavissa päivänselvä inhoreaktio. Yh! En varmana tuu lähellekään, saati koske tollaseen, syömisestä nyt puhumattakaan! Raa'at lihat aina naudanmahasta lampaan sisäelinseokseen luiskahtivat alas kurkusta tuosta vain ja niillä täytettyä kuppia odotettiin innosta täristen. Mutta ei, luu + mörkö -yhtälö ei vain tullut kuuloonkaan, sellaisesta ei edes puhuttu. En kuitenkaan luovuttanut. Välillä siipipussi lojui pakastimen perällä viikkoja ilman avaamista, mutta pääosin tutustuimme  tähän haisevaan kummajaiseen säännöllisen ahkerasti.  Edistys ei ollut päätähuimaavaa ja siivet olivat yhä ällöjä. Kastrointi muutti kuitenkin kaiken, kun Mörkö tajusi siipien olevan ruokaa ja sai oivalluksen, että ruoka kuuluu syödä. Sillä ei siis pidä vain leikkiä tai härnätä Topia, vaan sen määrätty päätepysäkki on pienen cavalierin massu. Sekös vasta oivallus oli ja yhtäkkiä luista tulikin hurjan kiinnostavia. Pian Mörkö siirtyi jo pöydän alta nenä pitkällä, varovaisin askelin, päivä päivältä metrin lähemmäksi ennen niin kauhistuttavaa siipeä. Tässä välissä jo ensimmäinen kanankaula meni kurkusta mukisematta alas. Astetta isompi siipi vain tuotti vielä hieman haastetta. Ensimmäinen suuri edistysaskel oli, kun Mörkö söi siivestä leikatun suikaleen ihan yksinään eikä suinkaan naudanmahan alle piilotettuna ja siitäkös vasta riemu ratkesi, kun koira poimi sen siiven vierestä. Vielä muutama päivä ja M pääsi jo nenäkosketukseen suuren ihmetyksenaiheen kanssa, eikä aikaakaan kun yllä oleva näky alkoi olla arkipäivää. Vieläkin siiven syönnin aloittamista arvotaan jokunen tovi, mutta viimeistään Topin tullessa kärkkymään omaa annostaan, alkavat Mörkönkin leuat laulaa. Nyt luupussin rapina saa karvaiset tohvelit liikkumaan valonnopeudella kohti keittiötä ja rätin, jonka päällä luita on määrä herkutella, ottaminen esille saa hännän viuhtomaan hurjaa tahtia.

Seuraava haasteemme ovat suuremmat, isompien eläinten luut. Kanan siivet, kaulat ja selät ovat nyt tuttu juttu, mutta pakkasessa vuoroaan odottelevat possun kylkiluutikut ja putkiluut tarjoavat varmasti riittämiin haastetta seuraavaksi puoleksi vuodeksi. Toivottavasti niihin tottuminen kävisi edes himpun nopeammin ja niin uskonkin - alku tuntuu olevan Mörkölle aina hankala ja sen jälkeen kaikki sujuu sutjakkaasti. Näin toivomme!

Kovin urhealla, siiven arvoituksen ratkaisseella koiralla pitää toki olla Ihan Oma Ruokalista, joka näyttää pääpiirteissään tältä:

(tosin ruokalistan perimmäisin tarkoitus lienee ruokkijan avustaminen monipuolisuuden saralla)

MAANANTAI

• a+i: possun maksa + kasvis
• p: broilerin siipi

TIISTAI

• a+i: jauhettu lohi + kasvis
• p: broilerin selkä

KESKIVIIKKO

• a+i: hevosen jauheliha + kasvis
• p: kanan kaula x 2

TORSTAI

• a+i: naudanmaha / possun palaliha + kasvis
• p: broilerin siipi

PERJANTAI

• a+i: lampaan sisäelinseos / naudan sisäelinseos + kasvis + kananmuna kuorineen
• p: broilerin selkä

LAUANTAI

• a+i: kalkkunamassa + kasvis
• p: kanan kaula x 2

SUNNUNTAI

• a+i: naudan jauheliha  / nauta-sika -jauhelihaseos
• p: possun selkäranka

Kyllä tällaisilla eväillä pitäisi kelvata porskuttaa eteenpäin. Reilusti sekaruokinnalla elelevä Topi katselee kaihoisasti aina Mörkön kuppia kohti, joten sekin saa maistella lihoja ja luita Mörköä kannustaen - kilpailu on resurssitarkan Mörkön paras porkkana.

Mörkön kova uurastus agilityn saralla palkittiin tänään seuramme vuosikokouksessa, kun poika kruunattiin vuoden 2008 agilitytulokkaaksi. Niinpä Mörkön nimi hakataan hienoon laattaan komeiden valionimien rinnalle - lieneekö tämä enne, joka kertoo että se jonka nimi laattaan kaiverretaan, on saavuttava agilityvalion arvon ;) Seuramestari-kilpailussakin tuli menestystä pronssitilan verran, mikä on kelpo suoritus ykkösluokassa silloin kilpailleelta koiralta. Kuvaa varten ei suoritettu mitään sen kummempia tälläytymisiä, koska tukka pystyssä ja kuolat rinnuksillahan siellä agiradalla viuhahdellaan. Kuvan kukista kiitos kuuluu muuten Jonnille, jonka kanssa kirmasimme Pohjois-Karjalan piirinmestareiksi syksyllä.

Yritimme eilisissä kisoissa kunnostautua videokuvaamisen suhteen ja tallentaa päivän kaikki radat nauhalle. Kakkosten puolivälistä lähtien kamera sanoo kuitenkin vain surrur ja tarjoaa pimeää näyttöä, vaikka olevinaan loputkin rundit kuvattiin. Liekö pakkanen vai mikä tehnyt kepposen. Harmittaa vietävästi varsinkin Mörkön rata, koska olisin halunnut laskea aikamme videolta ja muutenkin nähdä, miltä meno näytti. Myös juoksukontakti olisi ollut kiva nähdä omin silmin. Tässä kuitenkin tämä Topin nollarata, joka jäi talteen.

Topin ykkösen agirata, tulos nolla ja sijoitus 2. + serti kakkosiin

Videon päätähti vietti sunnuntainsa aktiivisissa merkeissä. Aamulla liideltiin agihallilla, päivä päivystettiin passissa broilerinsiipien pussitusta ja possunmaksan paloittelua seuraten, ja illalla käytiin vielä rallyilemassa noutajien kanssa. Mörkökin rallyili ja seurusteli tyttöjen kanssa, joihin suhtautuminen ei muuten ole enää yhtään niin maanista kuin ennen leikkausta. Josko tässä jo uskaltaisi mennä pitkästä aikaa cavatapaamiseen ilman pelkoa jonkun tytön pepussa roikkuvasta koirasta..

Touhukkaan päivän jälkeen on hyvä rentoutua luuta natustellen...

...tai vaikka takan lämpimässä loimussa torkkuen.

Kuva kertonee enemmän kuin tuhat sanaa. Niin tosi hienoa kuin Topin luokkanousu kakkosiin siistin nollan siivittämänä olikin, mahtui Varkauden kisapäivään monenlaista muutakin mukavaa.

Aamu alkoi meidän osaltamme miniykkösillä, joissa kaverini Noora ja Santtu-seropi ottivat hienolla viiden virhepisteen radalla kakkostilan. Topi jatkoi varman työskentelyn linjaa kipaisemalla luokkanousunollansa kanssani siihen väliin, sijoittuen sekin toiseksi. Heippa hei, aikaiset aamut! Huh! Kuukauden namit siis ansaittu jo aamuvarhaisella, ja juuri kun kävimme eilen säkillisen herkkuja ostamassa. Pojat tosin eivät pistäne pahakseen alati paisuvaa namivarastoa - se kun on ammottanut viime kuukausina tyhjyyttään kisatauon vuoksi. Ykkösten hyppyrata oli mukava putkihässäkkä, ja niin siitä tuumivat myös Noora ja Santtu, jotka ottivat upean nollavoiton! Ei hassummin ekoiksi kisoiksi.

Kakkosissa olikin luvassa kolme starttia, kun Topikin pääsi nollansa ansiosta kirmailemaan pykälän vaikeammilla radoilla. Hypärillä oli taas luvassa pilvin pimein putkia ja rata oli muutenkin melkoisen sujuva tapaus. Ilo-borderterrieri saavutti reippaalla menollaan nippanappa nollatuloksen, mutta harmillisesti jäimme nuolemaan näppejämme nousunollan suhteen - luokassa oli kolme nopeampaa nollantekijää. Mutta nolla mikä nolla, ei ole valittaminen! Topi joutui lähtemään lennosta rataantutustumisen jälkeen ja se näkyi; "Minuu vähän jänskättää ja sit kun toi ohjaaja vielä vähän törttöilee ni pakko se oli loikata tuokin hyppy väärinpäin ja noilta kepeiltä lähteä kysymään mitä se nyt minun haluaa tekevän ku en minä nyt yksin halua niille mennä jos tuo toinen jää takaaleikkailemaan! Ja sitte, eikö se tajuu etten minä ole mikään kääpiö vaan minua pitää ohjata niinkun ISOA koiraa, tiiättekö, sellasta urheeta isoa agikoirien kuningasta, ku sellanen minä kuitenki oon! Ni!"

Kakkosten agirata oli sanalla sanoen vaikea. Vääntää ja kääntöä oli vaikka kuinka monelle radalle jakaa, ansoja oli siellä sun täällä eikä ajassakaan oltu armollisia. Niinpä aikaan saatiin aikaan medeissä yksi ainoa tulos, mineissä ei yhtään ja makseissakin vain kolme. Vaan meille, minulle ja Ilolle, tämä luettelo ei ole yhtään niin surkea kuin voisi ensi alkuun luulla - me vastasimme medien ainoasta tuloksesta. Se ei nolla ollut, koska kepeillä oli hämminkiä, mutta eipä tuo hassummin ollut tehdä yksi niistä neljästä tuloksesta koko kisassa. Ilo oli iloinen ja reipas eivätkä siksakkauskuviot saaneet sitä hyytymään. Siksakkia tosiaan radalla riitti ja laskinkin, että valssasin radalla melkein hävettävät kymmenen kertaa! Topin kanssa ne olisi voinut korvata takaaleikkauksilla, mutta joka tapauksessa sai helposti päänsä pyörälle. Koska kyseessä oli TR-kisa, meidät asetettiin vielä ASB-kankaan eteen ja otettiin kuva. Nyt suurin huolinaiheeni onkin, että kuva todella julkaistaan lehdessä - en tosiaankaan aamuviideltä ajatellut joutuvani jättämään suojaavan pipon pois päästäni ja kuontalo oli sen mukainen ;) Suosittelen siis tiukkaa itsesensuuria Varkauden raportin yhteydessä!

Päivän paras oli kuitenkin vielä jäljellä, nimittäin Mörkön agirata kolmosissa. Ei, emme aloittaneet AVAutumista, emme edes avanneet SM-nollatiliämme saatika saaneet tulosta. Sen sijaan Mörkö vihdoin ja viimein aloitti toden teolla sen hyllyn rakentamisen tähän asti kertyneille pysteille, mikä oli tosi kiva juttu. Oli niin ilahduttavaa nähdä Mörkön kiitävän itsenäisesti ja ennen kaikkea innoissaan väärälle esteelle, korvat viuhuen ja häntä heiluen. Rata oli superiloinen ja -vauhdikas! Oivalsin myös sen, että on pakko ottaa riskejä vaikka olisikin puhdas rata alla ja juosta vain kymmenen metriä koiran edelle, sieltä se hiljalleen siirtyy metri metriltä lähemmäs ja lopulta kiitää samaa vauhtia. Puomin juoksukontakti oli silminnäkijöiden mukaan kuin suoraan maailmanmestari pyrpal Lalta. Itse en ehkä noilla sanoilla sitä kuvaisi, mutta itsenäinen juoksukontakti on joka tapauksessa mahtava juttu. Eikä yhtään haitaa, vaikka joskus loikkaisi ylikin, me mennään eikä meinata, virheistä viis ;) Mörkö teki koko päivän töitä mielettömän innoissaan eikä me oikeastaan hajuista tai tytöistä tänään kuultukaan, tokotettiin ja agiloitiin vaan. Taas täytyy sanoa, että "Supermörkö!"

Psst! Topin sertikuvassa oli tarkoitus olla elegantisti tyynyjen keskellä loikoileva aatelistolleri, mutta Topi päätyi tulkitsemaan tilannetta rajun realistisesti: "Tää on t-y-l-s-ä-ä ja, sitäpaitsi, mun mielestä ton maksanpalan pitäs olla ehdottomasti mun suussa eikä suinkaan sun kädessä!"

Huh! Paljon on taas tapahtunut ja me vaan ollaan täällä hiljaa.

Näin helmikuun puolessavälissä on hyvä sauma laittaa kuluvan vuoden tavoitteet ylös.

Agility

Topi

• kisaaminen virallisissa hyvin tuloksin, kun tilaisuuksia tulee eteen
• kisajännitys pois
• möllikisailu
• osallistuminen ahkerasti ulkopuolisiin koulutuksiin
• rimat pysyvät tapissa - hyppytekniikan kehittäminen
• kontaktit

Mörkö

• kasvattaa into terävimpään huippuunsa
• kolmosten ihanneaikoihin pääseminen
• nuorten SM-kisoissa mallikas edustaminen
• SM-joukkuekisaan 2009 osallistuminen?
• SM-nollien 2010 keräily käyntiin loppuvuodesta
• kepit varmemmiksi
• keinun suoritustekniikan hiominen
• vielä vikkelämmät juoksukontaktit
• takaaohjaustreeniä

Mörkö keskittyy tänä vuonna ensisijaisesti siihen, että vauhti ja into säilyvät - tuloksista viis. Aika näyttää, miten ahkerasti päädymme kisaamaan kuluvana vuonna.

Toko

Topi

• omaksi iloksi puuhailua
• metallinouto (nyt kun kerta metallikapulakin on!)

Mörkö

• kisaaminen alokasluokassa
• pitkäjänteisyyden kasvattaminen
• innon säilyttäminen
• yhteistyön hioutuminen
• noudon palojen liittäminen yhteen, myös metallikapulalla

Tähän ei voi muuta sanoa kuin että jos meitä ei vuoden sisällä kokeessa näy, niin jo on pönttöä porukkaa remmin toisessa päässä. Saa siis vapaasti potkia takapuoleen sen koeilmoittautumisen kanssa ;)

Mejä

Topi

• kehittyminen jäljestäjänä
• tutustuminen katkoihin
• huolellisuutta ja malttia työskentelyyn
• makausten merkkaamisten hiominen
• kokeeseen osallistuminen

Mörkö

• kehittyminen jäljestäjänä
• turnauskestävyyden kasvattaminen
• tutustuminen katkoihin
• makausten merkkaamisten hiominen
• ainakin yhteen kokeeseen osallistuminen
• olla ensimmäinen mejäkokeeseen osallistuva cavalier! :)

Pitkälti samat tavoitteet siis molemmilla koirilla, Topilta vain saisi innon terävin huippu vähän hioutua ja Mörköllä taasen teroittua hiukkasen.

Rally-toko

Topi & Mörkö

• tutustua seuraavan luokan liikkeisiin
• säilyttää rally hauskana ja mukavana harrastuksena

Vepe

Topi

• osallistua alkeiskurssille
• oppia tarttumaan köyteen veneen asemesta eli ymmärtää, että narunpätkä mahtuu suuhun huomattavasti paremmin kuin vene ;) + muuta hienosäätöä
• oppia paljon kaikkea uutta!

Mörkö

• räkyttää yhtä menestyksekkäästi rannalla kuin ennenkin, Topia kannustaen
• tehdä mukavia venereissuja kumiveneen kyydissä
• siirtyä kahlailusta uimiseen
• oppia hakemaan palloa / muuta superhyperkivaa esinettä kahlailusyvyydestä

Vielä muutama muu tavoite, tai pikemminkin projekti lähinnä itselleni:

• Mörkön kampaaminen kivaksi! -kampanjan jatkuminen ( tavoitteena siis se, että turkinhoidosta tulisi Mörkön mielestä huippujuttu, nyt se tehdään vähän 'joo-o, pakko kai tää on tehä' -fiiliksellä )
• ruokailuhetkistä raakaa peliä eli täyspainoinen BARF käyntiin ainakin pikkumustalle ( nyt vihdoin ja viimein, kun Mörkö syö luita )

Eiköhän siinä ole tavoiteltavaa kerrakseen! Vuoden päästä taas katsellaan, miten kävi.